Tulevien vuosien vaalien tärkeä teema on: Mitä hyvinvointivaltio tarkoittaa? 
Poliittiset suuntaukset ovat taivuttaneet termiä ideologiansa tarkoituksiin. Avainkysymys on tämä. Tarkoittaako hyvinvointivaltio sitä, että valtion tehtävä on luoda kansalaisille hyvinvointi? Vai onko niin, että kansalainen on itse vastuussa hyvinvoinnistaan ja tästä yhteisestä ponnistuksesta syntyy hyvinvoiva valtio? Näin voitanee kärjistää äärimmäiset painotukset yksilön ja yhteiskunnan rooleista.
Pohjoismainen malli, jota kadehditaan ympäri maailman, tarkoittaa yhdistelmää, jossa yhteiskunnan ja yksilön vastuita tasapainotetaan niin, että yhteiskunta veroa keräämällä, tulojen tasauksella ja hyvinvoinnin ja koulutuksen järjestelmiä ylläpitämällä luo perusturvaa ja yksilön mahdollisuuksia kohentaa omaa hyvinvointiaan.
Olen kasvanut kristinuskon perinteessä mutta saanut kansainvälisten yhteyksien kautta tutustua läheisesti kunnioitettuihin sydämellisiin ystäviin islamin piirissä. Islamin, kristinuskon ja juutalaisuuden perinteessä tunnetaan Aabrahamin tarina, kertomus Jumalan kunnioituksesta ja vanhurskaudesta. Aabrahamia on kutsuttu monoteistisen uskonnon kanta-isäksi. Aabrahamin lasten veljeyden ja sisaruuden hengessä rohkenen kirjoittaa avoimen kriittisen puheenvuoron islamin yhteisön auktoriteeteille ja opettajille. Olen kirjoittanut vastaavia kriittisiä analyysejä myös kristiuskon hengellisen kodin asioista ja tavoittelen reiluutta ja tasapuolisuutta.
