Katsomuksellista ohjailua vastustavat vanhemmat ovat äkääntynet lapsien kohtaamista kulttuurielämyksistä, joissa haiskahtaa uskonnollinen sisältö. Samalla innolla ajetaan lisäaineetonta ravintoa, hiilivapaata energiaa, ekologista ympäristöä ja uskonnollisesti steriiliä kasvatuskulttuuria. Aiheesta kirjoitti hauskasti ja hyvin emeritusrovasti Miettinen: https://www.vartija-lehti.fi/kulttuuri-mita-se-on-ja-mita-ei/
Jotenkin unohtuu se, miten valistukseen ja humanismin aikaansaannoksiin nojaava eurooppalainen kulttuuri on ammentanut ravintoa 3000 vuotta jatkuneesta uskonnon traditioiden maaperästä. On surkuhupaisaa uusavuttomuutta, jos täällä asuva ja edistyksen hedelmiä, turvallisuuden ja mukavuuden antia nauttiva ei voi sietää korvilleen ja silmilleen tulevaa kulttuurista kylvetystä. Lasten kasvulle tämä aines olisi varmasti parempaa virikettä kuin videoräiske, örkit, demonit, överit avaruussaadut ja maagisten hahmojen taikavoimat.
Oratorioiden ja gospel-teosten lisäksi ympäristömme tihkuu viittauksia uskonnon vuosituhantiseen traditioon. Kirkot, synagogat ja moskeijat, kirjallisuuden, kuvataiteen ja elokuvan teemat ovat täynnä uskonnosta suodattunutta ainesta. Jopa useat mehukkaat suomalaiset kirosanat heittelevät uskonnollisia viittauksia.
Olisiko uskontoallergisen uus-avuttomuuden nimissä syytä huputtaa remppamuovilla kirkot, poistaa kirjastoista 20(?) prosenttia teoksista, leikellä elokuvakohtauksia ja kieltää kadunmiesten kiroilu, joissa esiintyy Jumalan tai Paholaisen nimityksiä?
Vaikka torjun lukuisat katolisen kirkon dogmit, silti aion nauttia Notre Damen remontin valmistumisesta yhteisen eurooppalaisen uskontokulttuurin monumenttina. Kirjoitin muutamia poleemisia ajatuksia Notre Dame’sta Vartija-lehdessä 28.4.2024.
https://www.vartija-lehti.fi/seksuaalisuuden-kauneus-ja-kavaluus/
