Homoparisuhde ja kasvatuksen professorin vinot todistelut

Professori Tapio Puolimatka julkaisi 1.5.2016 blogikirjoituksen ”Sukupuolineutraali ideologia murtaa ihmisoikeusjärjestelmän”. http://www.seurakuntalainen.fi/blogit/sukupuolineutraali-ideologia-murtaa-ihmisoikeusjarjestelman/

Kirjoitus sisältää asenteellisia ja kyseenalaisia väitteitä ja käsitteellistä epäselvyyttä, joka haastaa kommentoimaan ja monin kohdin vastakirjoitukseen. Puolimatkan muita esiintymisiä tuntien arvelen, että kyseessä on raamattufundamentalismia ohjenuorana pitävä intellektuelli, joka pystyy akateemisen argumentaation rutiinilla saamaan julistuksen kuulostamaan rationaaliselta tarkastelulta. Kirjoituksen maalina on selvästi samaa sukupuolta olevien parisuhde ja kirjoituksen ajankohtaisuus liittyy kirkon ja eduskunnan keskusteluun aiheesta.

Olen itse sillä kannalla, että sukupuolinen suuntautuminen on yleisen syrjintäkiellon piiriin katsottava ihmisoikeus länsimaisen arvopohjan ja kristillisen humanismin hengessä. Kysymykset parisuhdetta koskevasta säädännöstä ja kirkollisesta avioliittokäsityksestä tulee kuitenkin erottaa toisistaan. Katson itsekin miehen ja naisen parisuhteen olevan erityinen instituutio lasten siittämiseen ja ylisukupolviseen perheyhteyteen liittyvän vanhemmuuden ja vastuun vuoksi. Tämän vuoksi kirkon järjestyksessä tällä perherakenteella saa olla erityisasema, oma kirkollinen rituaalimuoto, kuitenkin niin, että kahden aikuisen parisuhde saisi siviilioikeudellisesti ja kulttuurisesti tulla tunnustetuksi yhteiskunnan instituutioksi ja tasaveroiseksi parisuhteen järjestelyksi.

Tapio Puolimatka on liikkeellä toisin aikein. Hän pyrkii uskonnollisen vakaumuksen ja sananmukaisen raamatun tulkinnan ohjaamana todistelemaan, että homoseksuaalisuutta ei sovi lainkaan hyväksyä ja kahden samaa sukupuolta olevan parisuhde on sinänsä väärä ja yhteiskuntamoraalille vahingollinen. Tämän kysymyksen vieminen ihmisoikeus-käsitteistön piiriin on ovela, samalla häijy yritys kätkeä fundamentalistinen suvaitsemattomuus näennäisen rationaalisuuden alle. Lainaan kirjoituksen valikoituja kohtia, joihin kohdistan kritiikkini. Lukijan on hyvä tutustua artikkeliin kokonaisuudessaan. Tapio Puolimatka kirjoittaa, näennäisen neutraaliin sävyyn:

Ihmisoikeuksien perustana ei voi toimia mikään sellainen ominaisuus, joka on vain jollakin tietyllä ihmisryhmällä. Toisaalta miltään ihmisryhmältä ei voida kieltää ihmisoikeuksia vetoamalla johonkin heidän ominaisuuteensa.

Jo tässä on piilossa kyseenalainen koukku. Miten tämä ajatus toteutuu vammaisten kohdalla? On tunnettua, että lainsäädännöllä pyritään suojelemaan vammaisten erityiskohtelua mm ohjeistuksella esteettömyyden toteuttamisesta. Toiseen suuntaan katsoen värisokeuden perusteella yhteiskunta asettaa rajoituksia mm oikeudelle hakea lentäjän ammattiin. Ihmisten erityisominaisuuksien huomiointi on osa ihmisoikeuksien järjestelmää. Lausuman jälkimmäinen osa ontuu niin ikään ja on lisäksi oikeastaan ristiriitainen ensimmäisen osan kanssa. Puolimatkan artikkeli viittaa pyrkimykseen kieltää yhdeltä ihmisryhmältä (homoseksuaalit) seksuaalinen mielihyvä vetoamalla heidän erityiseen ominaisuuteensa. Homoseksuaalisuus rinnastetaan ikään kuin pedofilian tai sodomian kaltaiseen poikkeavuuteen, jonka yhteiskunnan yleinen moraaliajattelu tuomitsee jyrkästi. Jälkimmäinen on siten esimerkki, jossa ihmisen vietintyydytys, oikeus subjektiiviseen nautintoon kielletään (hyvällä syyllä!) vetoamalla yksilön normista poikkeavaan ominaisuuteen. Puolimatka tuntuu ajattelevan, että homoseksuaalisuus voidaan sanktioida samaan tapaan. Humaani etiikka Jeesuksen ajoista alkaen on katsonut ihmisen oikeudeksi etsiä elämän tarjoamia nautintoja ja kauneusarvoja – mutta samalla korostaen reunaehtoja, elämää suojelevia moraaliarvoja, vastuuta lähimmäisen mielihyvästä, heikompien suojelusta, hyvyyden jakamisesta. Näihin voisi nykyisin lisätä vielä vastuun luonnosta.

Artikkelin termi ”Sukupuolineutraali ideologia” vaatisi täsmennyksen. Tarkoittaako kirjoittaja ajatustapaa, joka asenteellisesti ja ohjelmanomaisesti pyrkii kieltämään tai vähättelemän miesten ja naisten, poikien ja tyttöjen biologisen erilaisuuden ja tästä johdetut heille soveltuvat tehtävät ja käytöstavat? Vai onko kyseessä täsmä-termi, jonka vaivoin peitelty asenteellinen kärki on juuri samaa sukupuolta olevien seksuaalisen kiintymyksen ja nautinnon kieltäminen?

Vielä suurempi sekaannus ja outo piilomääritelmä liittyy Puolimatkan termiin ”omantunnon vapaus” ja väitteeseen ”omantunnon vapauden varaan rakentuu ihmisen kyky etsiä moraalitotuutta.” Sekä oikeusfilosofia että kristillisen kulttuurin puhetapa tuntevat ajatuksen siitä, että tietyissä tilanteissa yksilö voi tehdä ratkaisuja ”omantunnon mukaan” ts oman sisäisen ohjauksen, kiinnostuksen ja preferenssien ohjaamana silloin jos mikään ulkoinen yksilöä korkeampi säädäntö tai moraaliperiaate ei tätä kiellä. Omantunnon vapaus on siis termi, joka viittaa tähän liikkumavaraan. Omantunnonvapautta rajoittaa ihmisen tekojen vaikutus muihin lähimmäisiin, ympäristöön ja ihmisyhteisön kokonaishyvään.

Puolimatkan terminologia tuntuu kieltävän omantunnon vapauden merkityksen yksilön autonomiana ja liikkumavarana. Sen sijaan piiloajatuksena on sellainen ylemmällä tasolla säädetty moraalitotuus, joka ihmisen tulisi löytää. Omantunnon vapaus on yleensä tarkoittanut myös yksilön vapautta moraaliseen rohkeuteen, valita tiensä tarvittaessa uhmaten kangistuneisiin asenteisiin jähmettyneen valtakulttuurin (tai junttikulttuurin) paheksuntaa ja painostusta. Tällaisesta rohkeudesta esimerkki oli tunnettu Nasaretin mies.

Otettuaan käyttöön epäselvän ja ilmeisen asenteellisen sukupuolineutraalin ideologian käsitteen Puolimatka katsoo, että tämä ideologia ”..pyrkii johtamaan ihmisoikeuksia tietylle ihmisryhmälle ominaisista seksuaalisista mieltymyksistä.” Homoseksuaalisuutta koskeva suvaitsevaisuuden vaatimus tarkoittaa todella tämän tietyn ihmisryhmän ihmisoikeuksien tunnustamista. Tämä ajatus noudattaa laajalti läntisissä maissa hyväksyttyä syrjintäkieltoa, jonka mukaan ihmistä ei saa ”.. ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eriarvoiseen asemaan iän, terveydentilan, vammaisuuden, kansallisen tai etnisen alkuperän, kansalaisuuden, sukupuolisen suuntautuneisuuden, kielen, uskonnon, mielipiteen, perhesuhteiden jne. vuoksi.” Puolimatkan väite sisältää ilmeisen sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan henkisen syrjinnän ja asenneväkivallan elementin.

Seuraava Puolimatkan väittämä sanoo, että sukupuolineutraali ideologia ”…asettaa seksuaalisista mieltymyksistä johdetut ”ihmisoikeudet” omantunnon vapauden yläpuolelle ja pyrkii tältä pohjalta rajoittamaan sananvapautta.” Tämä väite on erityisen vaikeasti tajuttava, koska Puolimatkan avain-termit ovat epäselvät ja/tai asenteellisesti vääntyneet.  Yllä osoitin miten ”sukupuolineutraali ideologia” on epäselvä käsite, ”omantunnon vapaus” on Puolimatkan ajattelussa asenteellisesti oudosti värittynyt. Sama koskee termiä ”ihmisoikeudet” koska Puolimatkan ajattelussa homoseksuaalisuutta koskeva syrjintäkielto ei ole ihmisoikeus. Puolimatkan artikkelissa seuraavaksi väitetään että ” Omantunnon vapaus ja sen mukana ihmisoikeusjärjestelmä murennetaan … tukeutuen neljään harhaanjohtavaan uskomukseen”. Kommentoin näistä tässä ainoastaan väitettä (1) homoseksuaalinen suuntautuminen määritellään synnynnäiseksi ja muuttumattomaksi. Tämä väite sisältää tieteellisen tutkimustuloksen tai ainakin painavan hypoteesin mutta samalla se luo ilman tarkennusta sanottuna vaarallisen asenteellisen harhan.

Homoseksuaalisuuden syyt ovat tieteelle edelleen mysteeri. On varsin mahdollista, että homoseksuaalisuus ei ainakaan kaikissa tapauksissa määräydy kohdussa tai ole determinoitu syntymän hetkellä. On mahdollista olettaa, että suuntautuminen on tulos prosessista, jossa ovat mukana geneettinen rakenne, sikiökehitys, hormonaaliset prosessit kohdusta ja syntymän hetkestä alkaen, varhaislapsuuden läheisyyskokemukset, aineenvaihdunta ja elämänhistoria ja koko sosio-emotionaalinen elämänkulku kulttuuriympäristöä myöten. Teknisesti väite (1) voidaan siis hyvällä syyllä katsoa Puolimatkan tapaan vääräksi. Mutta keskeistä onkin juuri väittämä seksuaaliseen suuntautumiseen johtavasta muutoksesta/prosessista. Tämä muutoksen mahdollisuus on ratkaiseva kysymys. Puolimatka ja homoseksuaalisuuden tuomitseva joukko olisi velvollinen paneutumaan seuraaviin otaksumiin.

A. Onko mahdollista, että ihmisen kehitykseen kuuluu mahdollisuutena bifurkaatio, risteyskohta, jossa yksilö ajautuu ja päätyy lopulta peruuttamattomasti homoseksuaaliseen identiteettiin.

B. Voiko tämä bifurkaatio tapahtua hyvin varhain, esimerkiksi jo sikiökehityksen aikana tai niin varhain lapsuudessa, että se on yksilön aistimusmuistin ulottumattomissa.

C. Useissa tapauksissa homoseksuaaliseen identiteettiin päätyneet kuvaavat, miten he ovat itse tiedostaneet tämän piirteensä jo hyvin nuorena, kenties jo alle 10 vuoden iässä. Voidaanko kieltää tai jättää huomiotta se mahdollisuus, että tämä piirre on kehittynyt nuoren omista tahdonalaisista valinnoista huolimatta?

Homoseksuaalisuuden tuomitsevat tarjoavat väitettä, jonka mukaan kyseessä on oma valinta tai lankeaminen perversseihin houkutuksiin ja viettelyyn. Lisäksi väitetään että suuntauksen peruuttaminen (eheytys) olisi mahdollinen. Tämäkin väite saattaa olla osin todenperäinen mutta ratkaiseva kysymys on seuraava

C. Onko suuntauksen muuttuminen ylipäänsä mahdollinen? Vai onko homoseksuaaleja, joiden kohdalla tämä piirre on peruuttamaton siten, että se ei voi muuttua millään yksilön vallassa olevalla menetelmällä?

Ns eheytyshoitojen tulokset ovat tunnetusti huonoja. Epätoivoiset ponnistukset ovat johtaneet katastrofeihin, masennuksesta itsemurhiin. Voidaan todella kysyä onko aito ”paraneminen homoseksuaalisuudesta” mahdollinen joitain poikkeuksia lukuun ottamatta. Puolimatka ja hänen tapaansa ajattelevat fundamentalistiseen uskonnollisuuteen linnoittautuneet voisivat olla tunnustaa oman parantumattoman suuntautumisensa, fiksaation sellaiseen Raamatun kirjaimelliseen lukemiseen joka ei siedä kristillisen kulttuurin kehitystä, joka ei voi myöntää monien Vanhan Testamentin ajan ja Raamatun vuosisatojen käytäntöjen olevan aikansa rakenteita joiden juuret menevät erämaan paimentolaisten heimokulttuuriin.

Jopa Raamatusta itsestään löytyy myös kokonaan toisenlainen sanoma, Jeesuksen humaani ja farisealaisuutta, lain sokeaa ankaruutta kritisoiva oppi, Vuorisaarnan etiikka. Kristuksen seurakunnalle on jätetty ohje rukouksen hengessä yhdessä maailman todellisuutta tarkaten ja aikojen kuluessa muistiin merkittyjä kristittyjen pohdintoja tutkien etsiä tämän päivän toteutus Jeesuksen sanomalle. Fundamentalistinen uskonnollisuus pitää ihanteena Raamatun jakeiden lukemista absoluuttisena ja muuttumattomana totuutena. Kuitenkin tämäkin ryhmä on hiljaisesti luopunut soveltamasta monia kohtia, kuten vaikkapa säädöksiä kivitys-rangaistuksesta, orjien omistamisesta ja esimerkiksi Jeesuksen neuvosta puhkaista omat silmänsä tai repiä raajansa, jos on erehtynyt synteihin niitä käyttäen.

Jätä kommentti