Äskettäin Suomessa esitetty elokuva Spotlight kertoo Katolisen kirkon maailmanlaajuisesta skandaalista. Elokuva pohjautuu Bostonin arkkihiippakunnan alueella vuosikausia rehottaneen lasten hyväksikäytön ja sen peittelyn paljastumiseen.Tapaus on vain yksi esimerkki uskonnon ja seksuaalisuuden välisestä monimutkaisesta ja usein tuskaisesta jännitteestä. Lähes kaikkien uskontojen piirissä esiintyy sukupuolisuuteen kietoutuneita kulttuurisia rakenteita, tapoja, sääntöjä, kieltoja ja ennakkoluuloja, jotka aiheuttavat kärsimystä, syrjintää, alistamista ja pahimmillaan petomaista kohtelua, usein juuri lapsia tai naisia kohtaan. Maailman on uskallettava kohdata tämä peto.
Kellokkaiden pelkuruus. Surullista on, että uskontojen ajatusrakenteita ylläpitävät hengelliset kellokkaat ovat liian usein konservatiivisia pelkureita ja jumittuneen perinteen jatkajia ja heidän perässään kannattajien joukot yhtyvät nyökyttelevään kuoroon. Vuosisatojen tavat ja meno jatkuvat, vaikka katkerat hedelmät ovat näkyvissä. Ihmiskunnan karttuva tieto ja todisteet eivät muuta oppeihinsa kiintyneitä. Uskontojen on tunnustettava sairautensa. Oireita ovat
- luonnonvastainen selibaatti
- padotun seksuaalisuuden seurauksena pedofilia
- luonnoton sukupuolten erottaminen
- naisten ja tyttöjen alistaminen
- terveyttä uhkaava ehkäisykielto
- tyttöjen kohtelu, kunniaväkivalta
- naista alistavat pukeutumissäännöt
- naisten häirintä ja ahdistelu julkisilla paikoilla
Surullista on valtauskontojen kannattajien haluttomuus käydä sisäistä kriittistä keskustelua oman uskontonsa menneisyydestä, oppirakenteiden tulkinnasta, niin sanottujien pyhien tekstien koskemattomuudesta, profeetoiksi korotettujen ihmisluonnosta. Alunperin hyvää tarkoittavat yhteisöä suojelevat mekanismit ovat muuttuneet inhimillisyyden irvikuviksi.
Kristinusko ja islam – vaihtelevia kiroja. Katolisen kirkon vuosisatoina syntynyt selibaatti-oppi, kieltäytyminen avoimmuudesta ja rehellisestä suhtautumisessa homoseksuaalisuuteen sekä yleinen seksuaalisuuden leimaaminen tahraisella leimalla on luonut sen kulttuurisen ilmaston, joka pursuu esiin perversioina ja pedofiliana. Vaikka valtaosa väestä elää säällistä elämää ja mainitut ongelmat ovat tietenkin marginaalisia lieve-ilmiöitä, silti inhimillisen kärsimyksen kannalta aihetta ei sovi vähätellä. Jeesuksen äidin epäseksuaalisuuden oppi ja korottaminen epäjumalan palvonnaksi on huipennus. On traagista, että vuosisatojen aikana kertyneet todisteet eivät ole pakottaneet katolisen kirkon opin vartijoita tunnustamaan vastuutaan ja oikaisemaan teologiaansa.
Islamin maailmassa sukupuolten erottelu, naisen kontrolli koskien vaatetusta, liikkumista, kontakteja muihin ihmisiin on synnyttänyt kulttuurin, jonka surullisia ääri-ilmiöitä, mutta vain jäävuoren huippu, ovat länteen muuttaneiden parissa esiintyvä naisten ahdistelu ja samaan aikaan omien naisten ja tyttöjen kontrolli, kunnia-väkivalta ja pahimmissa tapauksissa häpeämurhat. On häpeällistä ja julmaa, että islamin yhteisön piirissä ei silti uskaltauduta oman uskonnon syvien kulttuuristen voimien, oppien ja pyhien kirjoitusten kipeän rehelliseen uudellenarviointiin näiden ilmiöiden valossa.
Samaa kritiikkiä kohdistan myös protestanttisen maailman sisäisten kuppikuntien mm fundamentalististen tai karsimaattisten herätysliikkeiden piireihin, joissa esiintyy vaihtelevasti seksuaalisuuden epätervettä kontrollia. 
Ilmiöinä mm pedofiliatapauksia, säälimätön asenne syntyvyyden säännöstelyyn, naiseuden torjunta kirkon viroissa. Kaikissa mainituissa tapauksissa uskonnollisten yhteisöjen katsomusjohtajat papit, piispat, imaamit, mullahit, vanhimmat ja myös konsevatiivinen maallikkojen joukko, vähämielisistä oppimattomista kiihkoilijoista puhumattakaan, vetoavat pyhien kirjoitusten sisältöihin, joiden katsotaan sisältävän luovuttamattomia totuuksia.
Poikkeavuuden arkaainen torjunta. Ihmiskunnan historiasta ja kertyneestä tutkimustiedosta tulisi oppia. On tunnettua, että ihmislajin piirissä kaikki outo, poikkeava ja tuntematon on herättänyt torjuntaa, karttamista ja usein jopa tuhoamisvimmaa. Alkukantaisten heimojen keskuudessa on vierastettu outoja ruumiillisia piirteitä, epämuodostumia, albiinoja jne. Jopa vasenkätisyys tai väriltään eripariset silmät ovat saattanut johtaa epäilyyn noituudesta jne. Naisen erityinen biologia ruumiinrakenteesta kuukausirytmiin ja raskauteen on ollut ihmiskunnalle suuri outouden ja kummastuksen aihe vuosituhansia ennen kuin biologian tietämys on selvittänyt mistä on kysymys. Homoseksuaalisuus on niinikään ihmiskunnalle outo tuntematon ja pelottava asia ja siihen kohdistuva torjunta, halveksunta, pelko ja ennakkoluulot ovat johtaneet tämän vähemmistön syrjäyttämiseen, torjuntaan ja vuosituhansien aikana eri vaiheissa myös vainoon. Ilmiön lääketieteellinen ymmärtäminen vielä geenitutkimuksen edistysaskeleiden jälkeenkin on kesken.
Juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin kirjalliseen perinteeseen jääneet käsitykset homoseksuaalisuudesta ovat syntyneet alunperin tuhansia vuosia ennen kuin ihminen on alkanut ymmärtää geenien roolia, sikiönkehityksen aikaisia prosesseja, antropologisia lainalaisuuksia, varhaislapsuuden sosiologiaa jne. Kaikki nämä tekijät ovat yksilön omien valintojen ulottumattomissa. Katolisen, ortodoksisen kirkon ja protestantismin eräiden suuntausten sisäinen naispappeuden torjunta on myöskin ilmiö, jonka arkaaiset juuret menevät historian hämärään. Se, että Raamatun kirjoituksiin on periytynyt satojen vuosien ajan paimentolaisheimojen aikana muovautuneet asenteet, ei ole niinkään outoa. Mutta se, että 2000-luvulla jäykkäselkäiset hurskastelijat ja heidän henkiset opettajansa, oppineita teologeja myöten, eivät uskalla korjata ajatustapoja, se on julmaa, outoa ja häpeällistä.
Vuorisaarna luettakoon uudestaan. Paitsi että tämä torjunta on julmaa, se loukkaa kristinuskon edustaman inhimillisyyden keskeisiä ihanteita. Jeesus, joka esimerkeillään mm sapattisääntöjen tulkinnasta, kaivoon pudonneen härän auttamisesta tai vertauksilla valkeiksi kalkituista haudoista osoitti, mitä hän ajatteli niistä hurskastelijoista, jotka kirjojen tekstejä sokeasti toistamalla ja isäin sääntöjä seuraamalla väittivät toteuttavansa Jumalan tahtoa. ”Te olette kuulleet sanotuksi, mutta minä sanon teille….”. ”Kellä on korvat kuulla se kuulkoon…”
Vuorisaarman ikiaikaiset viisaudet katsotaan Jeesuksen ajattelun keskeisiksi lausumiksi. Näitä kelpaisi nykyajan hurskastelijoiden palauttaa mieleen, erityisesti myötätunnon, inhimillisyyden ja armeliaan lähimmäisyyden mittana.
Vai kuka teistä on se ihminen, joka antaa pojallensa kiven, kun tämä pyytää häneltä leipää. Vanhassa kirkkoraamatussa: Eli onko teistä joku ihminen, jolta hänen poikansa anois leipää: antaisko hän hänelle kiven? Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat.
Mikäli homoseksuaalinen identiteetti on ihmisen biologian, genetiikan ja varhaisen yksilönkehityksen aikana muovautunut väistämätön piirre, jolta ihminen ei itse ole voinut valita, silloin se tulee hyväksyä myös uskonnon piirissä Jumalan säätämykseksi ja osaksi luonnollista maailmanjärjestystä. Ihmisellä ei ole oikeutta tuomita, arvostella tai kieltää tällaiselta yksilöltä seksuaalista elämää. Vuosisatojen takaisesta kulttuurista vedetty vaatimus elinikäisestä viettien torjumisesta on pahimmillaan esimerkki kovan kiven tarjoamisesta jumalisuuden viestiin piilotettuna.
Länsimainen turmelus. Sekin on ymmärrettävää, että heteroseksuaalinen ihminen kokee homoseksuaalisuuden itselleen vieraana, luonnottomana, jopa iljettävänä. Tällaisiin tuntemuksiin pätee sama kuin kaikkeen yksilön koskemattomuuden kunnioitukseen. Muiden ihmisten yksityisyyteen, mielensisäisiin tuntemuksiin tai kotielämään ja suljettujen kamareiden salaisuuksiin ei sovi tunkeutua, ei uteliaisuuden eikä kontrollin tarkoituksin. Vain laki, ihmisoikeudet, hyvän käytöksen etiikka, Vuorisaarnan opetukset ja moraali sopivat ja riittävät sääntelyksi.
Seksuaalisuuden julkisuus mediassa, elokuvissa, TV:ssä, teatterissa jne on tässä suhteessa synnyttänyt ongelman. Seksi ja erotiikka oli vuosisatojen ajan tabu, jonka julkinen esittäminen on ollut korkeintaan hienovaraista, vihjailevaa eikä avointa ja vulgaaria. Tämä on suojellut ihmisiä ja tukenut seksuaalisuuden ja erotiikan yksityistä, intiimiä, salattua ja sellaisena pyhää luonnetta. Kun heteroerotiikka on pursunut julkisuuteen kaikkialla, on sen seurauksena väistämättä myös homoerotiikka tyrkyttäytynyt esiin näkyviin julkisuuteen, jopa mielenosoituksellisen provokatiivisessa hengessä. Tästä on seurauksena, että heterosuuntautuneet ihmiset ovat tahtomattaan joutuneet näkemään ja kokemaan itselleen vastenmielisiä homoerotiikan näkymiä.
Olisi terveellistä ja reilua kysyä, kokevatko homoseksuaaliset lajikumppanimme samanlaista vastenmielisyyttä seuratessaan julkeaa median revitt elemää heteroseksualista kuvastoa. Olisiko kaiken julkisen seksuaalikuvaston hillitseminen oikeampi suuntaus? Joutuvatko nykyajan lapset katselemaan liian varhain asioita, jotka häiritsevät ehjää seksuaali-identiteetin kehittymistä?
Reformaatio ja siviilirohkeus. Tuskallisesti oirehtiva maailma kaipaa uudistusta. Uskontojen haluttomuus ottaa vastuuta tradition ja tulkintojen jyrkkyyden seurauksista on raukkamaista, häpeällistä pelkuruutta ja vallankäyttöä.
Takana on haluttomuus, kyvyttömyys tai pelko arvostella oman uskonnon pyhien kirjoituksien sisältöä ja etsiä uutta tulkintaa ja päivitystä. Islam on oleellisesti vastuussa naisten ahdistelusta, ahdingosta ja elämän julmasta rajoittamisesta. Kulttuuristen voimien ja primitiivisten heimotapojen taakse ei sovi piiloutua. Samoin vetoaminen yksilön vastuuseen ei ole oikein, koska silloin uskonnon sisältämät kiistämättömät voimat ja niiden osuus piilotetaan. Katolinen kirkko on vastuussa lasten hyväksikäytösta ja luonnollisen seksuaalisuuden perverssistä torjunnasta. Ahtaiksi käpertyneet herätysliikkeet ovat vastuussa äitien uupumuksesta, mielenterveyden murenemisesta ja jopa itsemurhista ja pedofilian ilmiöistä.
Kääntöpuolena on samalla todettava, että nykyajan massaviihde, mediakulttuuri, TV, elokuvat jne ovat osaltaan syyllisiä väkivaltaa, irvokkuutta ja hillittömyyttä lietsovan kuvaston levitykseen raa’an rahanteon nimissä ja parannuksen tarve kuuluu myös heille.