Finanssimaailma on uhkapeliluola, jossa pelimerkit ovat miljoonien ja joskus miljardien kokoisia. Talouden järistysaallot alkaen Lehman Brothers’in kaatumisesta ovat heilutelleet koko maailmaa. Suomessa on pelkästään viime kuukausina seurattu dramaattisia uutisia. HS kertoi 17.12.2015 oikeuden päätöksesta, jossa sijoitusneuvonnan markkinoinnin erheen perusteella ”Johdannaiskaupan tappiot korvattiin harhautuneelle sijoittajalle”. Finavia-yhtiössä on käynnissä selvittely 30 miljoonan euron tappioista, jotka jountuvat epäonnistuneista johdannaistuotteiden kaupoista. Kahden suomalaisen sijoitusyhtiön lakimiehet ovat haastaneet Nordea-pankin oikeuteen kun ovat menettäneet isot rahat 10-20 miljoonan arvopaperisijoitusten osoittauduttua mädiksi omenoiksi (HS 12.2.2016).
Näissä tapauksissa on yhteistä. Finanssituotteiden kaupassa ostaja saa käteensä paperin, joka voi osoittautua arvokkaaksi ja tuottaa mukavasti, mutta toisaalta voi myöskin osoittautua myrkylliseksi ja aiheuttaa ikäviä tappioita kuten lähes sijoitetun omaisuuden menetyksen. Se miten käy, riippuu maailman menosta, satunnaisista ennalta tuntemattomista tekijöistä, aina epävarmasta tulevaisuudesta ja joskus täysin arvaamattomista yllätyksistä.
Finassituotteiden kauppiaat tekevät itseään varten ja myös asiakasta valistaakseen laskelmia, joissa tuotto-odotuksia ja riskejä ennustetaan erilaisten OLETETTUJEN kehityskulkujen ja niiden TODENNÄKÖISYYKSIEN pohjalta. Näissä laskelmissa myyjä saattaa unohtaa mainita, tai kertoo vain ohimennen ja epäselvästi, että nuo tausta- oletukset voivat osoittautua vääriksi ja todennäköisyydeltään uskomattoman harvinaiset yllätykset voivat toteutua. Pankin tulisi kertoa ja asiakkaan tulisi ymmärtää, että ostaessaan epävarmuutta sisältävän tuotteen, hän tulee ottaneeksi kenties valtaisan riskin.
Eräs vakuutusalan johtaja havainnollisti kerran pöytäkeskustelussa seuraavaa ilmiötä. Vakuutusyhtiöt tunnetusti suojaavat oman taustansa ottamalla itse ns jälleenvakuutuksia, jos ovat vakuuttaneet suuria kohteita, joissa lankeava korvaussumma voisi olla vakuutusyhtiölle kohtalokas. Maailman vakuutusyhtiöt ovat siten verkostuneet edelleen suureksi keskinäisvastuun verkostoksi. Tällainen järjestelmä kestää suurkatastrofit, kuten pilvenpiirtäjän tulipalo, tankkerin uppoaminen tai junaonnettomuus, jollaisia tapahtuu harvoin: kenteis 1 vahinkotapaus vastaan 100 miljoonaa (?) onnekasta tapausta. Silti tämäkin järjestelmä voi kohdata onnettomuuden, jossa se pettää. Vakuutusyhtiön kollega sanoi – toki lonkalta ja leikinpäiten – että todellinen jätti-jätti-onnettomuus, jollainen olisi suuri maanjäristys Tokion satamassa, voisi luhistaa koko maailman vakuutusyhtiöt.
Finassi-ja riskialan ammattitaitoon kuuluu ymmärtää tämä epävarmuuden traaginen olemus. Heidän ammattietiikkaansa kuuluisi toimia tämä kaiken aikaa tiedostaen. Riskien hallinnan ammattilaisen – kaupankäynnin pöydän molemmin puolin – tulee ymmärtää, että kaikkien todennäköisyyslaskelmien ja tilastojen ja asiantuntija-arvioiden vastaisesti voi tapahtua myös mahdottomiksi katsottuja asioita, sellaisiakin, joiden todennäköisyys arvioitiin yhdeksi vastaan kymmenen miljardia.
Amerikan finanssikuplan selvittelyssä on käynyt surkuhupaisasti ilmi, miten esimerkiksi ns subprime-lainapakettien kaupankäynnissä jättimäistä vedonlyöntiä harrastaneet pankiirit ovat livahtaneet rikosoikeudellisesta vastuusta vetoamalla siihen, että pankkien operaatiot kompastuivat finanssimaailman odottamattomiin, yllättäviin, mahdottomiksi arvioituihin suhdanteiden heilahduksiin. Kukaa ei siis voinut tietää….
Nuo konnat kuuluisi todella saada vastuuseen. Talouden yhtäkkisiä kriisejä, kurssiromahduksia ja konkurssiaaltoja on verrattu – ja aivan aiheellisesti – kuin rajuilmaan, maanjäristykseen tai meteorin osumaan, jota ei voi etukäteen tietää. Milloin noita shokkeja tapahtuu, sitä ei voi tietää, niiden todennäköisyyttäkään ei usein voi arvioida. Mutta se, että niitä silti tapahtuu, ei ole yllätys ja pankkiirit ja riskejä tai riskiturvaa kauppaavien johtajien tulee tämä tietää, muistaa ja ottaa kaikessa toiminnassa huomioon, muunmuassa asiakkaille viestiessä. Sama koskee turvatuotteiden ostajaa.