Yksi nykykeskustelun ja media-skenen uutuustermi on identiteettipolitiikka. Haluan sekä kritisoida että kannattaa tätä. Syyni jakautuneeseen asenteeseen ovat yltynyt puhe sukupuolidysforiasta, suvaitsevien ja konservatiivisten leirien eripura koskien seksuaalisuutta ja ennen kaikkea huoli lasten ja nuorten eheän elämän turvasta. Tosi hankalia, mystisiä ja tuskallisia ovat nuo gender-kipuilut. Olen yhtä ymmällä kuin useimmat. Muutama vuosi sitten alkoi kasvatusoppeihin tulla ohjeistus, jonka mukaan pikkulasten kasvatuksessa tulee välttää tyttö- tai poikaidentiteettiin viittaavia käytäntöjä, puheita, esineitä ja jopa värejä. Sukupuolineutraalius siis jo vaippaiästä alkaen.
Puolikypsiä pohdintoja yhteiskunnasta, tiedon hapertuvista reunoista ja ajatusrakenteista
