Verojulkistusten aikoihin puhutaan tulojen jakautumisesta ja tuloeroista. Suututtaa ja huvittaa tapa, jolla poliitikot, virkamiehet ja media puhuvat kuin ”tuloerot” olisi selvä ja hyvin määritelty käsite, joka voidaan ilmaista sopivana mittalukuna ja josta voidaan lausua väittämiä kuten ”tuloerot ovat kasvaneet” tai ”tuloerot ovat tasoittuneet” jne. Tulisi tarkastella koko kansakunnan tulojen jakautumista.
Taloustieteen parissa tuloerojen kehitystä on tutkittu huolella. Suomessa on tehty paneutuvaa työtä tuloeroja, verotusta ja niiden kehitystä koskevan tutkimuksen parissa. Mutta jopa perusteellisesti analysoitu tosiasiatieto jää kansalaisen tajunnassa hämäräksi. Tarvitaan helposti tajuttavaa visualisointia. Sellainen olisi kaikkien yksityistalouksien käytettävissä olevien tulojen taulukko ja siitä johdettu grafiikka. Tämä puheenvuoro perustuu verotuksesta julkistettuun osittaiseen tietoon.
Oheinen summittainen kuva kertoo suomalaisten tulojen jakaumaa yhtenä esimerkkivuonna. Käyrän alle jäävä pinta-ala ilmaisee ihmisten määrää. Kuvioon on otettu noin 4,6 mijoonaa kansalaista; ne joiden vuositulo on alle 500 000 euroa. Tulojen koko asteikko jatkuisi vielä moninkertaisesti, koska suurimmat vuositulot olivan ko vuonna noin 28 miljoonaa. Jakaumakuvion ohut häntä jatkuisi siis oikealle yli 50-kertaisen matkan. Edes visuaalinen viesti ei oikein kykene ilmaisemaan tulojen irvokasta hajontaa. Kuviossa on katkoviivalla merkitty 50 000 euron vuositulojen rajakohta. Tämän merkin alapuolle jää yli 4 miljoonaa tulonsaajaa.
Pinnallinen tarkastelu järkyttää ja oksettaa. Jakauma on ÄÄRIMMÄISEN VINO groteskilla tavalla. Tulojakauman (epä)tasaisuutta ei voi luonnehtia jonkin yhden indeksin avulla. Tätä on yritetty. Taloustieteessä on määritetty ns gini-kerroin, jonka tarkoitus olisi kuvata maan tulojakauman tasaisuutta. Tulisi puhua jakauman fraktiileista. Yksittäinen tulojen eroja koskeva hajontaluku on joko sisällöllisesti höpöhöpö tai harhaanjohtava.
Useimpien mielessä jo 200 000 euron vuositulo olisi ylellinen ja tavoittamaton summa, josta moni olisi valmis jakamaan heikompiosaisille ja arvokkaisiin tarkoituksiin maailman parantamiseksi. Tällaisiin ökytuloihin yltäviä maassamme oli lähes 10 000 henkilöä ja heidän yhteenlaskettu vuositulonsa oli 4,5 miljardia. Pienituloisimman 10 prosentin väestönosan tuloraja oli jokin vuosi siten noin 14 000 euroa vuodessa. Tämän rajan alle alle jää noin 500 000 suomalaista. http://tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_tulot.html
Eräs tulohajontaa kuvaava indeksi on verrata pienituloisimman 10 prosentin vuosituloa summaan, jonka maan 20 suurituloisinta kokosivat. Tämä luku on yli 600- tai 700-kertainen verrattuna summaan, jolla pienituloiset sinnittelevät. Yksi rikas kahmii isohkon kylän yhteenlasketut tulot. Vertailu ei luonnollisesti ole näin dramaattinen, kun otetaan huomioon tulonsiirtojen, sosiaalitukien ja verotuksen osuus. Oikea tarkastelu vaatisi, että huomioidaan kotitalouden käytettävissä olevat tulot ja yhteiskunnan tarjoamat etuisuudet. Luvut ovat epätarkkoja. Suuruusluokat pysyvät kuitenkin vuodesta toiseen.
Yhteiskuntamoraaliseen keskusteluun tulisi tuoda paradoksaalinen ajatus: tulojen hajontaa tulisi LISÄTÄ tuloasteikon keskivaiheilla ja VÄHENTÄÄ jakauman häntäpäissä. Yli 500 000 euron vuositulot edustavat jo huikeaa vaurautta ja ylellisyyttä. Ihmisellä olisi oltava selitysvelvollisuus miksi hän tarvitsee tai katsoo oikeudekseen kerätä tuloja vieläpä moninkertaisesti yli tällaisen haamurajan. Tulisi säätää eksponentiaalinen veroprogressio joka alkaisi vaikuttaa sopivan rajan jälkeen. Tuloasteikon keskellä esimerkiksi 20 000 ja 100 000 vuositulojen välillä tulojakauman hajonta voisi vaikka kasvaa, jos ansainta perustuu reiluun kilpailuun, yksilön ahkeruuteen, yrittämiseen, ponnisteluun, riskinottoon, yhteiskunnan palveluun meriiteillä ja innovaatioilla. Tässä on ihmiskasvoisen markkinatalouden ja oikeudenmukaisen meritoitumista palkitsevan yhteiskunnan paikka.
Oikeudenmukainen yhteiskunta tarvitsee ideologisten mallien yhteensovittamista. Vähätuloisimman kansanosan (alle 15 000 vuodessa) kohdalla tulonsiirrot ja sosiaalinen solidaarisuus. Vuositulorajojen 20 000 – 200 000 välillä (hihasta ravistetut rajat) tulisi soveltaa mallia, jossa yksilö voi ponnistelun, osaamisen, yrittäjyyden, riskinoton kautta saada mahdollisuuden edetä ja vaurastua. Lopulta ökytulojen kerroksessa jossain 200 000 ja 500 000 vuositulojen välillä (tai 2 miljoonan ja 20 miljonan euron omaisuuden välillä) tulisi astua voimaan moraalitajun kontrolli, yhteisön paheksunnan ja yksilön sisäinen katumuksen ja parannuksen normi. Sekoitus poliittista painetta, eettistä herätysjulistusta ja tarvittaessa kansan uhoa. Omantunnon pistos: Liika on liikaa, nämä eivät enää oikeasti kuuluisi minulle.
Jättimäiset tulot heijastelevat korruptoitunutta valtakuviota. Afrikan historia tarjoaa esimerkkejä. Kolonialismin purkamisen jälkeen oikeat pelikuviot haistaneet johtajat rakensivat maistaan business-imperiumeja. Taitavalla yhdistelmällä despotismia, nepotismia ja muita johtamistaitoja, monikansallisten konsernien ja ulkovaltojen verkostoja, valtaa operoida maansa luonnonvarojen käsittelyä he järjestivät itselleen ansiotason, joka muistuttaa länsimaiden konsernijohtajien palkkiotasoja. Analogia Afrikan oligarkkien ja lännen yritysimperiumien johdon palkkioiden välillä on ilmeinen. Lännessä yritysten hallitukset päättävät palkkiotason kuten Afrikassa despootin lähipiiri. Muodollisesti valkopesty oikeusjärjestys haisee.
Julistan maltillisen markkinatalouden, meriittiyhteiskunnan ja oikeusvaltion ideologiaa, jonka tulee taata kansalaiselle yrittämisen vapaus, rikastumisen oikeus ja urakierron mahdollisuus varsin huomattavaan rikastumisen tasoon asti. Sen jälkeen kun koko elämän aikaiseen yltäkylläisyyteen riittävä varallisuus on koottu, tulisi rahakoski tulla padotuksi ja suunnatuksi toisaalle, yhteiseen hyvään ja huonompiosaisille.