Kanadalainen psykologian professori Jordan Peterson nousi maailman tietoon vuonna 2018 julkaistuaan teoksensa 12 Rules for Life: An Antidote to Chaos. Kirjasta julkaistiin suomennos 12 elämänohjetta. Käsikirja kaaosta vastaan (WSOY 2018). Peterson vieraili Suomessa ja sai laajan enimmäkseen nuorista miehistä koostuvan kuulijakunnan. Taitavana verkko-luennoijana Petersonin ympärille syntyi kultti juuri nuoria miehiä voimaannuttavana sananvapauden puolustajana ja poliittisen korrektisuuden kriitikkona.
Uskonto/kirkko
Uskontoallergia ja uusavuttomuus
Katsomuksellista ohjailua vastustavat vanhemmat ovat äkääntynet lapsien kohtaamista kulttuurielämyksistä, joissa haiskahtaa uskonnollinen sisältö. Samalla innolla ajetaan lisäaineetonta ravintoa, hiilivapaata energiaa, ekologista ympäristöä ja uskonnollisesti steriiliä kasvatuskulttuuria. Aiheesta kirjoitti hauskasti ja hyvin emeritusrovasti Miettinen: https://www.vartija-lehti.fi/kulttuuri-mita-se-on-ja-mita-ei/
Lähi-itä ja ihmisyyden konkurssi
Kirjoitin Vartija-lehdessä Lähi-Idän umpikujasta syksyllä 2023 Hamasin järkyttävän terrori-iskun ja sen seurauksena alkaneen yhtä järkyttävän Gaza operaation jälkeen. https://www.vartija-lehti.fi/ihmisyyden-konkurssi/ . Nyt vuotta myöhemmin maailma pidättää hengitystä Libanonin tilanteen vuoksi. Konfliktin ratkaisua ei näy. Vain viha, kauhu ja ihmisten kärsimys jatkuvat.
Tiedespekulaatiot voivat osua tai mennä ohi
Vartija-lehdessä oli hyvä arvostelu ja sisältökuvaus juuri julkistetusta kohuelokuvasta Immaculate. https://www.vartija-lehti.fi/kohdun-kirottu-hedelma/ . Filmi näyttäisi olevan lähes kammottava, vaikka aihepiiri on vangitseva, erityisesti jos kristinuskon historia ja dogmien kehitys kiinnostaa. Elokuva on esimerkki taiteesta, joka leikittelee puoli-dokumentaaristen aineksien, historian ja tiedespekulaation ja hätkäyttävien draamaefektien kanssa.
Kaldea, Köyliö ja Küng
Äskettäin 2021 kuollut Hans Küng oli toisten mielestä oman kirkkonsa ”karvas juuri”, toisille terveellinen suola ja pippuri. Küngin rooli globaalin uskontodialogin, ekumenian ja maailmaneetoksen pohtijana tekevät hänestä yhden aikansa huomattavimmista ajattelijoista. Häntä kunnioittaen pohdin uskontomme historiaa mielessäni uskalias syväekumenian haaste.
Kirjaroviot ja uskonnollinen maalittaminen
Ruotsin ja Suomen ilmaisun- ja sananvapauden vertailu on ollut esillä. Suomessa on uskonrauhan loukkaamista koskeva laki. Ruotsissa sananvapaus sallii uskontojen pyhiksi katsomien kirjoitusten julkisen pilkkaamisen. Pilkkaavan arvostelun sijasta toivoisin uskontojen välille rehellistä jopa ytimiin menevää vuoropuhelua. Kirjojen polttaminen on typerä keino toteuttaa uskontodialogia.
Uskon puhdistukset ja sotkut
Reformaatio jakoi Euroopan 1520 luvulla. Protestanttisen yhteisön riitaisassa piirissä lohkeama nähdään välttämättömänä, vaikka traagisena. Katolisen kirkon piirissä tämä koetaan kirkon rikkoneena onnettomuutena. Tosin reformaation avaamia hengellisiä näkymiä on nyttemmin varovasti tunnustettu. Franciscus on kertonut pyrkimyksestä auttaa kirkkoa ”löytämään reformaation teologisia helmiä”. Reformaatiota seuranneet vuosisadat olivat sekoilua ja melskettä ja katastrofin mielikuva ei ole turha. Yhdenkään kirkon sirpaleen ei ole syytä ylpistellä erehtymättömyydellä, alkuperäisellä totuudella, tradition jatkuvuudella tms. Kirkko oli laho ja meni mäsäksi hyvästä syystä.
Tunnustus, mielipide ja totuusväittämä
Seuraan mielenkiinnolla valtakunnansyyttäjän nostamaa oikeustapausta. Siinä tulee tutkittavaksi, toivottavasti kultavaa’alla punniten, uskonnollisen mielipiteen, hengellisen vakaumuksen ja totuusväittämän erot. Kun henkilö lausuu VT:n teksteihin tai Paavalin lausumiin viitaten käsityksensä homoseksuaalisuudesta, ilmaiseeko hän mielipiteen vai jotain enemmän, ihmisten ja ihmisyhteisöjen yläpuolella olevan universaalin tosiasian, tiedon, jota ei voi kyseenalaistaa? Julkisuudessa asian käsittely on tässä kohtaa ollut löysää, harhaanjohtavaa ja osin vilpillistä.
Tuomiokapituli ja lakanoissa piehtarointi
Kapitulin kurinpitotapaus ja uraan jumittunut kirkon parisuhdekeskustelu saivat kirjoittamaan. Nämä ottelut ovat masentava tilannekuva kirkkomme tilasta aikana, jolloin vaikkapa koulukiusaaminen, nuorison päihdesekoilu, kotien rikkinäisyys, väkivaltaviihteen tulva, nettiaddiktio ja muukalaisfobia olisivat hätähuudon syy – myös oikeampi aihe kirkon tulevaisuuskeskusteluun. Erittelen asennesolmua, jossa Sadinmaa tukijoineen ja toisaalta paleontologinen konservatiiviusko ovat. Ymmärrän molempien tahojen tunnetiloja ja motiiveja. Tiedän tapauskulusta lähinnä lööpit ja lehtien kirjoitukset.
Suhteet ja protokollat, vellit sekaisin
Kirkon emeritukset ovat astuneet (keväällä 2021) parisuhdeasiassa julkiselle foorumille historiallisella tavalla. Arvostan tätä rohkeutta ja toivon, että debatti johtaa kivuliaan murroksen läpi eteenpäin. Keskustelussa esiintyy vaikeatajuisia ja hämäriä termejä kuten patriarkaaliset jäänteet ja luomisteologia. Nämä pitäisi purkaa. Kirkon ja samalla muidenkin kristillisten yhteisöjen piirissä on ratkottu samanaikaisesti kahta visaista pulmaa. Voidaanko homoseksuaalisuus hyväksyä ja voidaanko homoseksuaalinen parisuhde hyväksyä? Kampanja kirkollisen vihkimisen puolesta on toivoton yritys saada molemmat ratkaistua samanaikaisesti.