Tämä on tositapaus eräästä Etelä-Suomen vauraasta kunnasta. Nuorella perheella oli koulunsa aloittanut lapsi. Heille syntyi vauva, joka pian joutui sairaalaan syöpähoitoihin. Perhe joutui kuljettamaan vauvaa toistuvasti sairaalaan ja käymään hänen luonaan päivittäin. Toiselle lapselle jouduttiin järjestämään kuljetus kouluun. Kunnallinen koulukyyti olisi ollut taivaan lahja. Kyseisen kunnan sääntöjen mukaan koulukyytiin ovat oikeutettuja perheet joiden koulumatka on yli 5km. Perhe sai kielteisen päätöksen, koska koulumatka oli noin 100 metriä liian lyhyt.
Tämä on esimerkki byrokraatin kallosta, joka on ilmeisesti pari senttiä liian paksu. Vakavammin puhuen tapaus on esimerkki siitä, mitä seuraa kun hallinnossa määritellään kynnysarvoja, joissa jokin etuus lakkaa vaikuttamasta yhtäkkiä. Näin käy jos jokin tariffi tai oikeus on määritelty epäjatkuvana porras-funktiona.
Tällaisia esimerkkejä löytyy mm sosiaalitukien tulorajoista, verotuksesta, EU-tukien säännöistä. Oikeudenmukaisempaa olisi soveltaa laskutapoja, jotka perustuvat jatkuviin funktioihin – sellaisiin, joissa kyseisen etuuden arvo kasvaa tai vähenee portaattomasti ilman äkkinäisiä hyppäyksiä.