Kielenkäyttö on politiikassa ymmärrettävä työkalu, mutta syksyllä 2015 retorinen vedätys on ollut hävettävää. Esimerkkeinä puheet pakkolaeista sekä väitteet siitä, että hallitus on yksipuolisesti asettunut työnantajan kelkkaan. Pakkolaki termi on ideologisesti värittynyttä sumutusta. Lainsäädäntö on vapauksia rajoittavaa ja luo pakkoja. AKT kariutti sopimusmallin ja hallitus joutui etsimään vaihtoehtoja kriisiajan ratkaisuksi. Se, miten työväen vastuulliset johtajat maiskuttelivat vastoin parempaa tietoaan pakkolaki-puhetta joukkojensa kiihottamiseksi, on halpamaista ja epäisänmaallista.
Arvostamani talousasiantuntijat, mm Korkman ja Sailas ovat huomauttaneet isommasta kuviosta. Euroon liittyessämme Suomi luopui keskeisestä valuutan arvon muodostamasta joustomekanismista. Tämän tilalle olisi tarvittu muita sopeutuksen tapoja, tärkeimpänä joustot työehdoissa ja palkan muodostuksessa eli paikallisen sopimisen laaja käyttöönotto. Tätä ei tehty ja virhe on nyt Suomen yllä.