Lääkäri Pekka Reinikainen on vuosia jatkanut fundamentalistisen uskonnollisuuden innoittamaa kritiikkiä evoluutioteoriaa vastaan (muunmuasa HS 22.10.12). Kritiikki on kyllä paikallaan mutta populistinen todistelu ei niinkään. Asetan kyseenalaiseksi hänen tuolloin lausumansa väittämän, että ”Evoluutiossa toisiaan seuraavien mutaatioiden pitäisi luoda uutta. Tämä on mahdollista vain silloin, kun jokaisesta yksittäisestä mutaatioaskeleesta olisi valinnan kannalta etua.”
Pekka Reinikaisen tapana on rakentaa loogisia ja rationaalisista argumenteista koostuva päättelyjä, jossa vain reunaehdot ja päättelyn lopputulos on katsottu Raamatun teksteistä määräytyväksi. Tämän vuoksi uskaltaudun tässä argumentoimaan Reinikaisen omalla tyylillä, tieteellisen keskustelun tyylilajissa.
Modernin optimoinnin teorian piirissä on löydetty satunaishakuun perustuvia algoritmeja, joiden nerokkuus perustuu siihen, että optimin etsintä ottaa silloin tällöin askelia myös taaksepäin, eli hyväksyy pienellä todennäköisyydellä mutaation, joka on ”epäedullinen” tavoitellun arvon kannalta. Tällaiset algoritmit (tyyppiä Metropolis-Hastings, Simulated Annealing jne) ovat käytössä lukemattomissa sovelluksissa ja auttavat ihmiskuntaa mm lääkemolekyylien tutkimuksessa. Tämä tieto ei tietenkään auta selittämään Reinikaisen mainitsemaa alkusolusta Aatamiksi – evoluutiota, mutta osoittaa Reinikaisen todistelun hinteläksi.
Uskonnon kielikuvastoa käyttäen voisi päätyä seuraavaan muotoiluun: ”se, joka on muotoillut evoluutioksi sanotun algoritmin, näyttää tunteneen stokastisen optimoinnin idean vuosimiljoonia ennen kuin ihmistiede keksi käyttää sitä tietokoneissaan”. Ryhtymättä tiedeuskovaiseksi materialistiksi Pekka Reinikainen voisi ottaa turvallisesti pari askelta evoluutio-ajatuksen suuntaan.