Vartijalehti julkaisi 8.7.2025 artikkelini ”Lähi-itä ja kansojen oikeus”, jonka synnytti Israel-Palestiina konfliktin uutisvirran seuraaminen. Hamasin julman terroriteon laukaiseman Gazan kostosodan raivotessa mitään ratkaisua muistuttavaa edistystä ei ole tapahtunut. Jutussa toistin näkemykseni, jonka mukaan Lähi-Idän vuosikymmenien tulehdus ja vihanpito vaatisi kansainvälisen sovintoprosessin ja sovittelun,
Ihminen/aistillisuus
Setämies ja nakupahennus
Sosiaalinen media on osoittanut mahtinsa ja myös paljastanut sen poimuissa lymyävät konnuudet. Arabikevään ja Itäisen Euroopan kapinoiden taustalta löytyy nykyaikaisen tiedonvälityksen vaikutus. Tehoja osoittavat myös Brexit ja USA:n riitaisuus. Lähempänä on vaarallinen sekasorto nuorten, lasten ja meidän kaikkien silmien takana. Some on siis ladattu voima, usein turmiollinen.
Olin aikeissa kirjoittaa tekoälystä ja tajuisuudesta, mutta eteen tupsahti kutkuttavampi aihe, setämiehen katse ja seitsemäs käsky.
Überwoke on liikaa
Sukupuoli on maailman agendalla rajulla tavalla. Teema on mausteena Ukrainan sodassa, jossa hyökkääjä katsoo puolustavansa moraalia ja oikeita arvoja. Suomen eduskunta kävi räväkkää keskustelua sukupuolesta ja sen muokkauksen oikeutuksesta. Britanniassa woke-teema on esillä ja media vilisee sotaisten vähemmistöjen julistuksia. Olen ottanut kantaa fundamentalistisen kristinuskon suvaitsemattomuuteen koskien sukupuolivähemmistöjä, homoseksuaalisuutta ja parisuhteen etiikkaa.
Tuomiokapituli ja lakanoissa piehtarointi
Kapitulin kurinpitotapaus ja uraan jumittunut kirkon parisuhdekeskustelu saivat kirjoittamaan. Nämä ottelut ovat masentava tilannekuva kirkkomme tilasta aikana, jolloin vaikkapa koulukiusaaminen, nuorison päihdesekoilu, kotien rikkinäisyys, väkivaltaviihteen tulva, nettiaddiktio ja muukalaisfobia olisivat hätähuudon syy – myös oikeampi aihe kirkon tulevaisuuskeskusteluun. Erittelen asennesolmua, jossa Sadinmaa tukijoineen ja toisaalta paleontologinen konservatiiviusko ovat. Ymmärrän molempien tahojen tunnetiloja ja motiiveja. Tiedän tapauskulusta lähinnä lööpit ja lehtien kirjoitukset.
Rohkeus nähdä, Arendt ja Abigail Shrier
Olen seurannut kunnioituksella kahden rohkean humanismin esitaistelijan esiintymistä ja tekstejä. Kahta naista erottaa 70 vuotta ja kaksi maailmansotaa. Molemmat ovat uskaltaneet tarttua aikakautensa järkyttäviin kiistanalaisiin teemoihin. Tällaisesta toiminnasta pääsee mediakuohuun ja vihan maalitauluksi mutta pidemmässä katsannossa taaksepäin katsoen rohkeus voi osoittautua aikakauden omantunnon ääneksi ja profetian kanavaksi. Molemmat tulevat juutalaisesta taustasta, josta luultavasti on peräisin lahjakkuus ja ajan trendejä kumartamaton älyllinen ja moraalinen rohkeus.
Suhteet ja protokollat, vellit sekaisin
Kirkon emeritukset ovat astuneet (keväällä 2021) parisuhdeasiassa julkiselle foorumille historiallisella tavalla. Arvostan tätä rohkeutta ja toivon, että debatti johtaa kivuliaan murroksen läpi eteenpäin. Keskustelussa esiintyy vaikeatajuisia ja hämäriä termejä kuten patriarkaaliset jäänteet ja luomisteologia. Nämä pitäisi purkaa. Kirkon ja samalla muidenkin kristillisten yhteisöjen piirissä on ratkottu samanaikaisesti kahta visaista pulmaa. Voidaanko homoseksuaalisuus hyväksyä ja voidaanko homoseksuaalinen parisuhde hyväksyä? Kampanja kirkollisen vihkimisen puolesta on toivoton yritys saada molemmat ratkaistua samanaikaisesti.
Hereillä vai überwoke?
Puoli vuosisataa sitten vastakkain olivat edistyksen etujoukko ja taantumus, vasemmistolainen ja konservatiivinen näkemys yhteiskunnasta ja monista perusarvoista. Toisten mielestä pikemminkin liberaali vastaan konservatiivi rintama. Uskonnollisessa kielenkäytössä käypä asteikko on herännyt vastaan suruton, ellei jopa uudesti syntynyt vastaan paatunut. Nyt maailmaa valloittaa termi woke, joka tarkoittaa hereillä olevaa, valveutunutta, tiedostavaa. Amerikassa syntynyt woke-ilmiö on synnyttänyt kulttuurisodan, joka leviää pandemian lailla. Polttopisteessä on, kuinkas muuten, seksuaalisuus, sukupuoli ja gender-identieetti.
Minä ja inkvisitio
Tunnustuksien tekstit ovat minulle yhtä hankalia kuin tietääkseni monille muillekin. Historian tarkastelu asettaa ne yhteyteensä. Jeesuksen jälkeen kristologinen kiistely ja teorian rakentelu jatkui satoja vuosia, ja tekstit voi ymmärtää näitä taustoja (Nikea 325, Konstantinopoli 381, Khalkedon 431 ym) vasten. Olen kiitollinen, että nyt ei poikittain ajattelijan tarvitse pelätä mestausta. 1500 vuotta sitten olisin joutunut pölkylle. Ensimmäisen 1000 vuoden jakso oli valtava historian näyttämö, jolloin tehtiin kirkkohistoriaa, oppihistoriaa, skolastista filosofiaa ja tietenkin raadollista valtapolitiikkaa. Nämä voimat ovat vaikuttaneet koko kirkon historian ajan ja ovat paljolti kuormana edelleen. Jeesuksen maailmanhistoriallinen viesti on jossain kuorman alla piilossa.
Kromosomit juoksuradalla
Seksuaalisuus on medioiden rahapuu, pohjaton juttujen arkku. Elävää kuvaa ja videoita ennen olivat valokuvat, sitä ennen maalaukset ja veistokset. Alussa luolamaalaukset. Sukupuolisuus, naisen ja miehen anatomian viehätys, seksuaalinen nautinto ja kauneusihanteet ovat olleet taiteen lisäksi uskonnon keskeistä rekvisiittaa.
Ensimmäinen käsky ja hifi-teologia
Vanhan Testamentin ajan ja juutalaisuuden historiallinen merkitys on sen piirissä kehittynyt yksijumalaisuuden muoto. Polyteismin hylkääminen on ollut yksi ihmiskunnan suurista vallankumouksista. Heimouskontojen jumalhahmot ja näitä esittävät kuvat, patsaat ja talismanit hylättiin ja näiden palvontamenot kiellettiin. Tilalle tuli ihmisen käsityskykyä suuremman mysteerin kunnioitus.