Sukupuoli on maailman agendalla rajulla tavalla. Teema on mausteena Ukrainan sodassa, jossa hyökkääjä katsoo puolustavansa moraalia ja oikeita arvoja. Suomen eduskunta kävi räväkkää keskustelua sukupuolesta ja sen muokkauksen oikeutuksesta. Britanniassa woke-teema on esillä ja media vilisee sotaisten vähemmistöjen julistuksia. Olen ottanut kantaa fundamentalistisen kristinuskon suvaitsemattomuuteen koskien sukupuolivähemmistöjä, homoseksuaalisuutta ja parisuhteen etiikkaa. Olen eri mieltä kansanedustaja Päivi Räsäsen tavasta vedota Raamatun jakeisiin tieto- ja totuusväitteiden perusteluina. Nyt meneillään olevan eduskuntakeskustelun osalta minun on kuitenkin reilua todeta, että olen täysin samaa mieltä Päivi Räsäsen tavasta puolustaa konservatiivista ajatustapaa koskien sukupuolen kirurgista tai kemiallista muokkausta. Hänen argumenttinsa eduskunnan keskustelussa oli maltillinen, asiallinen ja käytännön medisiininen. Väittämissä ei nojata sokeasti vaikkapa VT:n jakeisiin, vaan reaalibiologiaan ja jokamiehen arkiseen kokemukseen. Lainaan Iltasanomien asiallista raporttia (4.10):
Kokemuksia voi olla monenlaisia, mutta sukupuoli on ihmisen tai muun eliön ominaisuus, joka määräytyy sen mukaan, onko kyseinen yksilö lisääntymissoluiltaan hedelmöittävä vai hedelmöittyvä. Räsänen kantoi puheenvuorossaan huolta varsinkin nuorista, joiden parissa sukupuolista hämmennystä on hänen uskoakseen esiintynyt aina. Hän näki muutoksena sen, että nyt nuorille tarjotaan ratkaisuksi sukupuolenkorjausta ja sosiaalisessa mediassa mielikuvaa ruokkivat ”kansainvälisesti verkottuneet, vahvasti rahoitetut LGBT-järjestöt”. Kehodysforiasta kärsivistä suurella osalla on mielenterveysongelmia, jotka voivat jäädä vaille hoitoa, mikäli ennen sukupuolen juridista vaihdosta ei hakeuduta lääketieteelliseen arvioon, tutkimuksiin, eikä hoitoon, Räsänen sanoi.
Tuossa on vastaansanomatonta ja maltillisesti ilmaistua logiikkaa. Kehodysforian termi on erinomainen tiivistys. Kehodysforian merkitysalaan sopii sattuvasti myös sairausluokituksen saanut anoreksia ja vakavat syömishäiriöt. Toinen kansanedustaja kiisti tämän vertailun mutta argumentti on painava. Jatkoanalyysi varmasti tarpeellista. Samalla asialla on Britannian kansallinen terveyspalvelu NHS, joka on julkaissut suunnitelman lisätä nuorten sukupuolen vaihtamisen valvontaa, neuvontaa ja diagnostiikkaa. Asiasta uutisoi Iltalehti. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/f7fba1d6-72db-42d5-ba03-cf77c5216e54
Tarkoituksena on, että terapeuttien ja hormoniasiantuntijoiden sijaan asiaa lähestytään jatkossa kliinisesti, ottaen huomioon mahdollisten muiden sairauksien, kuten autismin ja mielenterveysongelmien vaikutus. Suunnitelman mukaan tärkeää on, että nuorten kohdalla erityisesti sosiaalista siirtymää harkitaan vain silloin, kun se on välttämätöntä ”kliinisesti merkittävän ahdistuksen” ehkäisemiseksi, ja silloin kun nuori ”pystyy täysin ymmärtämään sosiaalisen siirtymän pitkäaikaiset vaikutukset”.
Puolustan hereillä olevaa kriittistä asennetta suvaitsemattomuutta ja ahtaita luokitteluja vastaan. Kuitenkin silloin kun identiteetti-puolustus väkevöityy itse äärimmäiseksi suvaitsemattomuudeksi, tulisi varoitusvalojen syttyä. Überwoke on tämän ajan tautina yhtä vaarallinen kuin vaikkapa ilmiöt 30-luvun Saksassa.
Pitkän Jussin majatalo ja pastori Randall
Britanniassa tämän kiistan ilmaisuja ovat muun muassa kahden sukupuolivähemmistöjen asiaa ajavan verkoston kiistat. Maltillisempi LGB-Alliance saa kovaa kritiikkiä Stonewall-yhteisöltä. Muutamat rakastetut ja suorapuheiset kulttuuripersoonat (koomikko John Cleese, kirjailija J K Rowling, monitaituri Ricky Cervais) ovat saaneet hapanta ja joskus katkeraa kritiikkiä arvosteltuaan gender-keskustelun outouksia. 
Peribrittiläinen tapaus on meneillään oleva oppilaitospastori Dr Bernard Randall’in (Trent College) erottaminen virastaan konservatiivisten sukupuolta koskevien katsomusten vuoksi. https://www.dailymail.co.uk/news/article-11177351/You-danger-children-CoE-tells-chaplain-said-pupils-disagree-woke-dogma.html . En kommentoi pastori Randallin konservatiivista näkemystä samaa sukupuolta olevien parinmuodostuksesta. Olen hänen kanssaan tässä kohden eri mieltä. Sen sijaan nousen kavioilleni, kun luen mitä kurinpitoa Dr Randall saa koskien transgender ajatuksiaan. Britanniassa ollaan ajamassa uutta kouluja koskevaa LGBT-ohjeistusta, joka mm kieltää poikien ja tyttöjen erilaiset koulupuvut ja jopa nimitysten ”pojat ja tytöt” käytön.
“..school began implementing LGBT policies from an organisation called Educate & Celebrate, which demands schools adopt a gender-neutral uniform policy and believes children should not refer to each other as ‘boys’ and ‘girls’ to avoid offending transgender pupils. […] Dr Randall emphasised that the children were not compelled to ‘accept an ideology they disagree with’.
Jokaisen aikuisen kannattaisi silloin tällöin vierailla päiväkodin pihamaalla ulkoleikkien aikaan tai ala-asteen koulun välitunnilla. Katsella omin silmin ja vastata kysymykseen. Onko klassinen vuosituhansia vanha kieli ja käsitteistö jotenkin pielessä, vanhentunut tai väärin. Arvelen, että pääosa katsojista näkee paikalla telmimässä tyttöjä ja poikia, vieläpä useimmiten ilman suurempia ongelmia, vaikka lukemattomia erilaisia persoonia ovatkin.
Kehodysforia ja sukupuolikokemuksen moninaisuus on tosiasiallinen ilmiö. Siihen meidän ”oletetun normiväestön” olisi totuttava. Käsitteiden, sanaston, kielen käytäntöjen ja luokitusten hankaluus ja määritysten kirjavuus tekee asiasta kaikille vaikean. Vähitellen käynnistyvä maltillinen tutkimus toivottavasti auttaisi lisäämään ymmärrystä, sietämisen etiikkaa ja suvaitsevaisuutta. Poliittisen korrektisuuden nimissä tapahtuva debatti sisältää avainkysymyksen. Jos suuri enemmistö ihmisistä kokee ikiaikaisen hahmotuksen kategoriat poika-tyttö, mies-nainen todellisuuden luontevaksi ja itselleen luovuttamattomaksi tavaksi nähdä maailma, millä oikeudella tämä voitaisiin kieltää? Objektiivinen tieto olisi tärkeä. Jos binääriseen sukupuolikokemukseen vakavasti ja lopullisesti sopeutumattomien, asiallisen diagnoosin saaneiden osuus aikuisväestöstä on vaikkapa 1-3 prosenttia, syntyykö oikeus painostaa yhteiskunnan puhetapoja tai arjen käytäntöjä?
Puhetapa on ihmisoikeus
Kulttuuri luo jäsentäviä käytäntöjä, jotka helpottavat elämää. Käsitteet oikea ja vasen on tällainen arkaainen kategoria-jako, jota noudatamme luontevasti ilman ideologialaseja. Kukaan ei kyseenalaista ajatustapaa, jossa liikenne noudattaa yhtenäistä sovittua kaavaa. Vasenkätiset ihmiset eivät luo militanttia identiteetti-asetelmaa. Yhteiskunta kunnioittaa tätä toteuttamalla esteettömyys-ihannetta mahdollisuuksien mukaan muotoilemalla vasenkätisiä työkaluja, mailoja ym.
Kehodysforian kehittyminen ja yleistyminen on traaginen ja vaikea asia mutta tönkkö säädäntö saa aikaan vain kärjistystä ja vihaa eikä auta ketään. Ehkä joku militantti ideologi voi tuntea jotain saavuttaneensa? Monet käytännön tilanteet, mm urheilun ja koululiikunnan järjestely, saniteettitilojen ja pukuhuoneiden käytön säännöt tulee ratkaista asiallisesti suunnitellen. Tulisi kysyä mikä on kulttuurissamme laajasti ottaen pielessä kieroutuneen ulkonäköhegemonian, mainoskuvaston, pornoistuvan estetiikan, kansikuva-supermalli villityksen, elokuvien ja videoiden yksipuolisen kauneuskuvaston esilläpidossa ja liian aikaisen ja holtittoman seksikulttuurin suosimisessa.
Ikiaikainen maailman hahmotustapa ja käsitteiden mies/nainen käyttö tulee katsoa demokraattiseksi ihmisoikeudeksi. Kehodysforian kaltaisten todellisten subjektiivisten ongelmien kohtaaminen vaatii ymmärtämystä, inhimillisyyttä ja tukea, mutta muita keinoja olisi löydyttävä. Avoin, rehti ja kohti käyvä keskustelu olisi ensi askel. Keskustelua kaivataan myös kristillisen kulttuurin jakolinjojen yli. Kotimaa-lehdessä oli 3.10 dosentti Jyri Komulaisen tärkeä artikkeli, jossa hän pohti määritelmää tai puhetapaa klassisesta kristinuskosta. Lainaus: Vaikka aksenttieroja onkin, käsite korostaa kristinuskon muuttumattomuutta. Klassisesta kristinuskosta puhumisessa ainakin minua häiritsee se, että koko kristinusko tulee samastetuksi yhteen ainoaan historialliseen tulkintalinjaan.
Aiheellinen kysymys nostatti yhden äärilaidan piirissä ilmeistä raivostusta ja kitkeriä tuntoja päätellen siitä, minkälaista ilkkumista liberaalihapatuksesta se synnytti Patmos-radion Toimittajien tunti -keskustelussa (6.10). Satuin avaamaan autoradion. Melkein unohtui nopeusvalvontakamera, kun kuulin miten Komulaisen käyttämä luonnehdinta ”Uuden testamentin eteenpäin suuntautuva dynamiikka” sai aikaan naurun hörinää ja kummastelua, mitä sellainen voisi olla. Pikainen likimääräinen tulkinta olisi ”Tutkikaa kaikki ja pitäkää se mikä hyväksi näkyy”. Valveutunutta dynaamista asennetta löydämme myös vaikkapa täältä (Luuk 12:56-57): Te tekopyhät, Maan ja taivaan ilmiöt te kyllä osaatte tulkita, kuinka sitten ette tätä aikaa? Miksi ette jo itse ratkaise, mikä on oikein? Aikaa seuraavaa realismia ja sovittelun neuvoja pukkaa…. Samassa luvussa on kuvaus Jeesuksen ratkaisusta tilanteessa, jossa vastakkain ovat klassinen Raamatun sana sapatin vietosta ja inhimillinen reaalielämän tilanne. Kun kieltäydytään näkemästä analogiaa vaikkapa Talebanin tavasta kohdella naisia ja konservatiiviopetusta naispappeudesta, olisi aika ravistella suomuja silmistä.