Seksuaalisuus on medioiden rahapuu, pohjaton juttujen arkku. Elävää kuvaa ja videoita ennen olivat valokuvat, sitä ennen maalaukset ja veistokset. Alussa luolamaalaukset. Sukupuolisuus, naisen ja miehen anatomian viehätys, seksuaalinen nautinto ja kauneusihanteet ovat olleet taiteen lisäksi uskonnon keskeistä rekvisiittaa. Seksuaalisuutta ja nautintoa on juhlittu Korkeassa veisussa, Baalin palvontamenoissa, Intian uskonnoissa, muinaisen Kreikan fyysisen kauneuden ihanteissa. Sukupuolen biologia ja sosiologia on tämän päivän medioissa hehkutettu aihe. Onko kyseessä kyllästyminen seksipitoisen muun sisällön ylitarjontaan ja tavanomaisen juttusuonen ehtyminen? Eräs syy saattaa olla kokonaan toisaalla, nimittäin medioiden ja kosmetiikkabisneksen vyörytys ihannevartaloiden, katseen vangitsevien kansikuva-kasvojen, feikki-efekteillä voimistettujen ihmeotusten tarjonta. Tämä visuaalinen hyväksikäyttö, median ja viihdebisneksen raaka hulluttelu jättää apean jäännösluokan, kisan hävinneet yksilöt, jotka eivät kuulu eroottisen identiteetin voittajiin, rotu-valioihin, tosimiehiin tai wau-naisiin. Jos ulkonäköön ja seksuaalisten arvomerkkien heiveröisyyteen tulee mukaan seksuaalisen suuntautumisen epäselvyys ja hämmennys, ei ole yllätys, että yksilö on henkisesti hukassa. Tässä ilmapiirissä itse sukupuoli, biologia ja psykososiaalinen identiteetti on noussut yhteiskunnalliseksi ongelmaksi ja kohukirjoittelun teemaksi.
Sukupuoli-identiteetin käsite ja sitä koskeva kiistely on nostanut esiin – kuten arvata saattaa – joukon suoraviivaisia vastauksia. 
Jotkin uskonnolliset piirit kokevat riittäväksi vastaukseksi muutamat raamatun jakeet, kuten 1 Mooseksen kirjan klassikko ”Mieheksi ja naiseksi hän loi heidät” – case closed. Toista laitaa on ideologia, joka näkee sukupuolen sosiaalisena konstruktiona ja ehdottaa yksilölle vapautta luokittaa itsensä haluamaansa oliokategoriaan. Olisi tarpeen pitää pää kylmänä ja aluksi koota listaa siitä, mitä sukupuolen biologiasta tiedetään ja ennen kaikkea mitä EI tiedetä. Biologisen sukupuolen pohjana oleva kromosomisto voi ideaalisen luokituksen (XX vai XY) sijasta sisältää poikkeamia. Näistä tai mahdollisesti geneettisistä, hormonaalisista tai muista syistä joillakin vastasyntyneillä sukupuolen määritys on mahdoton. Kromosomisto, anatomia, sukurauhaset saattavat olla poikkeavat tai jopa keskenään ristiriitaiset. Emme tiedä syitä, ne voisivat olla kosmisten hiukkasten pommituksen aikaansaamat mutaatiot solujen DNA:ssa, ympäristön kemiallinen saastuminen, lääkejäämät vedessä ja ravinnossa, vaikuttaen hormonaaliseen toimintaan ja homeostaasiin sikiökehityksen aikana. Mielikuvitus on rajana selitysten arvonnassa.
Lastenkirurgi Mika Venholan vuonna 2001 julkaisema artikkeli sisältää asiallisen fakta-aineiston. Hän kertoo ”Tällä kirjoituksella haluan osaltani tuoda esiin tilanteessa vallitsevaa sietämätöntä problematiikkaa.”
https://whm13.louhi.net/~transtuk/wp-content/uploads/2013/08/Artikkeli_is_Venhola2001.pdf
Tämän tiedon omaksumisen jälkeen voi koettaa asettua vaikkapa seuraavan kaltaisen osittain kuvitellun esimerkkiyksilön nahkoihin: Sukupuolensa kanssa kamppaillut ja korjaukseen etsiytynyt Essi/Esa oli syntynyt tyttöä muistuttavaan kehoon, jonka sukupuolituntomerkit olivat epämuodostuneet, ruumiin habitus kaukana tavanomaisesta tyttösulokkuudesta. Vanhemmat olivat hävenneet lastaan ja ilmaisseet sen vuosien ajan ilkeästi ja toistuvasti. Koulukiusaaminen siihen päälle. Voimme vain arvella millainen sielullinen helvetti tällaisen nuoren lapsuus ja varhaisteini-ikä on ollut. Tämä esimerkki olkoon johdanto viime aikoina lisääntyneeseen sukupuolen keinotekoiseen muokkaukseen kirurgian, farmakologian, kosmetiikan tai muiden välineiden avulla.
Luulen – tosin faktoja tai tilastoja minulla ei ole – että sukupuolen korjaaminen on saanut epäterveitä muodin tai villityksen merkkejä ja seksipitoinen visuaalinen kulttuuri, muoti, elokuvat, media, missi-ihannointi jne ovat osasyy. Kuitenkin mainitut surulliset ja traagiset tapaukset pakottavat ottamaan ongelman hienovaraisesti. Emme voi tuomita sitä, millä tavalla hermafrodiittinen persoona tulee ajautuneeksi elämänsä solmuun. Ikävä vain, että sukupuoli-merkinnän muutos ei tuo kenties suurta apua. Mm itsemurha-tilastot ovat synkkiä. Operaatioita katuvien määrä nousee.
Sukupuoliluokituksen rajatapauksien mutkikkuutta kuvaa tunnettu tuore tapaus urheilun maailmasta. Etelä-Afrikkalainen juoksija Caster Semenya on luokiteltu nais-sukupuoleen mutta hänen hormonaalinen profiilinsa on poikkeuksellinen (hyperandrogeeninen), ulkonäkö, lihaksisto vahvasti miehen kaltainen, testosteronitaso miehille tyypillinen. Hänen urheilutuloksensa merkitsevät täyttä ylivoimaa naisten kilparadalla. https://www.theguardian.com/commentisfree/2019/may/05/caster-semenya-is-a-victim-of-rules-that-are-confusing-and-unfair . Urheilun päättäjille syntyy eettinen ongelma. Onko oikein, että Caster Semenya kilpailee naisena? Eräissä muissa lajeissa on spekuloitu mahdollisuudella vaihtaa sukupuolta miehestä naiseksi, kilpailla sen jälkeen naisena ja hyödyntää miehisen lihasvoiman antamaa etumatkaa. Tämän kaltainen huijaus pakottaa huolelliseen uudelleen harkintaan sukupuoliluokitusasiassa.