Setämies ja nakupahennus

 

Sosiaalinen media on osoittanut mahtinsa ja myös paljastanut sen poimuissa lymyävät konnuudet. Arabikevään ja Itäisen Euroopan kapinoiden taustalta löytyy nykyaikaisen tiedonvälityksen vaikutus. Tehoja osoittavat myös Brexit ja USA:n riitaisuus. Lähempänä on vaarallinen sekasorto nuorten, lasten ja meidän kaikkien silmien takana. Some on siis ladattu voima, usein turmiollinen.

Olin aikeissa kirjoittaa tekoälystä ja tajuisuudesta, mutta eteen tupsahti kutkuttavampi aihe, setämiehen katse ja seitsemäs käsky. Sytyke oli Keskisuomalainen-lehdessä kesäkuussa 2022 ollut päätoimittaja Pekka Mervolan kirjoitus ”Voiko somen juhannuskuva olla häirintää?” Kirjoittaja määritteli tekstin olevan kevyt juhannusjuttu. https://www.ksml.fi/paakirjoitus-mielipide/4692220

Aiheen kytkentä eettiseen pohdintaan näyttäisi olevan selvä. Mervolan tekstin aiheena oli aikakauslehdissä ja somessa (Instagram?) esiintyvät kuvat, joissa kauniit nais-oletetut näkyilevät kepeissä ja ihoa paljastavissa asuissa. Näen Mervolan kysymyksen häirinnästä aiheelliseksi, mutta paljon mutkikkaammaksi. Näkökulmani kyseenalaistaa ihon estetiikan ajatustavat.

Mervola kuvaa hyvätapaisen mieskatsojan vaikeutta säätää katseensa kulmaa. ”…kuvat ovat osin roiseja, mutta tarkoitushan tietenkin on, että katsoja aina katsoo vain kohdetta silmiin. Muualle vilkuilu on asiatonta käytöstä ja huonotapaisuutta. Kuvat edustavat tyylilajia, jossa kohdetta on kuvattu yläviistosta alaspäin, jolloin katse jatkaisi kuin luonnostaan kasvoista alaspäin. Vastuu katsomisesta on siis katsojalla eikä katsomisen kohteella. Näinhän meillä on tapana nykyisin ajatella erityisesti naisten oikeudesta pukeutua juuri haluamallaan tavalla. Se on oikeutta omaan kehoon ja olla sellainen kuin on. Vastaantulijoiden ja muiden tehtävä on pitää katse silmissä eikä missään tapauksessa vilkaista muualle. Se on huonotapaisuutta.”

Kauneus ja lupa katsoa

Ymmärrän toki tämän argumentin ja samaistun setämieskatsojan vaikeuteen. Kuitenkin haastan pohtimaan kriittisesti kauniiseen vartaloon ja paljaaseen ihoon liittyviä asenteita. Naisvartalon moninainen viehätys on likimain kauneinta, mitä maallinen elämä tarjoaa. Ylittää maalauksien, keramiikan, veistosten tai maisemakuvauksen aikaansaannokset. Naisen hahmo kaikkine vivahteineen vetoaa miehiin ja myös naisiin. Jopa homoseksuaali mies voi tajuta syvästi naiskauneutta, kuten monien taiteilijoiden ja elokuva-ohjaajien kerronta osoittaa.

Naisvartalon esilläpidosta ja mediaan vapaasta tahdosta postatuista kuvista, videoista ja filminpätkistä väitän, että tällaisen kuvan julkaisemalla kuvattavaksi antautunut kohde allekirjoittaa katsojalle luvan katsoa ja nauttia näkemästään ilman rajoituksia katseen kohdistuksen tai muun suodatuksen mielessä. Poikkeuksia hyvän käytöksen mielessä on kyllä. Jos paikalla ollessa katsoja töllöttää tunkeilevasti ja esimerkiksi sivuuttaa katsekontaktin, on rikottu selvää tahdikkuuden sääntöä. Näkemänsä ääneen arvostelu on halpamaista. Miesseurueiden harrastama ulkonäön kommentointi on mitä vastenmielisintä käytöstä. Setämiesten tai tätien moraaliposeeraus on myös lähellä tätä. Kun käytös siirtyy aikuisten miesten antaman mallin mukaan teinipoikien pariin, on särjetty eettisen elämän perustaa. Tässä kohdassa allekirjoitan Keskisuomalaisen ohjeen ”Vastuu katsomisesta on siis katsojalla eikä katsomisen kohteella”. Katseen lisäksi tulee hallita myös puheet, ilmeet ja muu käytös. Kristitylle sopiva tapa ylimaallisen kauneusaistimuksen kohdalla olisi vaikkapa hiljainen huokaus ja rukouksen tapainen: ”Kiitos, että saan nähdä ja tuntea jotain näin kaunista”.

Kauneuden arpajaiset

Tarkoituksellisesti provosoin tässä kohtaa sensuaalisen nautinnon leimaamista paheelliseksi ja sellaisen karttelua ikään kuin pyhityskilvoituksen, pinnistetyn askeesin tai luostarihyveen ansaintalogiikan mielessä. Aidosti omaehtoinen kieltäymys ja sensuaalisen paaston noudattaminen vapaan tahdon ja sisäisen sovun ilmauksena on toki poikkeus. Kunnioituksen ansaitseva elämänvalinta.

Ruumiillinen kauneus ja sen esittely sisältää muita eettisiä miinoja, joista tulisi keskustella vakavasti nykyaikana, jolloin kulttuuriamme runtelee sukupuolidysforian ja gender-kiistojen kaltaiset ilmiöt. Rehottava ulkonäkömarkkina, keinotekoinen kauneuden kilpavarustelu ja kosmeettinen tehoarsenaali on luonut lapsille ja kuoriutumista odottaville ihmistaimille ala-asteelta murkkuteinien ikään saakka jatkuvan miinakentän, alemmuuden, huonoudentunteiden ansat.

Ulkonäkö on ihmiselle geenien ja kasvuhistorian tuomaa arpajaisvoiton kaltaista pääomaa. Omaisuuden, hankitun tai perityn varallisuuden mukaan ihmisyksiöiden välillä on hirmuisia eroja, toisen omaisuus voi olla sata- tai tuhatkertainen, joskus ansaitusti, usein onnekkaiden sattumien tuloksena. Tämä on traagista, mutta tähän joutuu tyytymään. Samanlainen epäreilu korttien jako tapahtuu ulkonäön, kehon muotokalleuksien, kasvojen ja ihon magiikan kohdalla. Joillekin arvonta tuottaa miljoonien taalojen veroisen kropan. Meistä useimmat joudumme tulemaan toimeen mitättömän ”viiden euron arpajaisvoiton” kanssa.

Tuloksena ovat hirmuiset kateuden markkinat, alemmuuden ja masennuksen kiusat. Jos mies tai poika erehtyy näkemään naiskauneutta ympärillään ja varsinkin jos lausuu jotain varomatonta ääneen, saattaa aiheuttaa vahinkoa itselleen ja muille. Tällainen puhe vaikkapa nuorten koululaisten joukossa on musertavaa niille, jotka eivät ole some-selfie-taistelussa voittajakategoriaa.

Feikki ja keinotekoisen petos

Miksi tavallinen ei riitä, miksi feikki-laadun petosta ei nähdä tai tunnusteta ja aitouden hienoutta arvosteta? Mediateollisuus toteuttaa pirullista strategiaa, jolle sopisi nimitys ”synnillisyyden tuotteistaminen”. Erityisesti Hollywood tuotannoissa alastoman pinnan vilahtamista annostellaan kiusoittelevina välähdyksinä, jolloin eroottinen potenssi ja syntisyyden mielikuva korostuu. Tehokeino toimii ja tuotoksen hinta kohoaa. Paheellisuus samalla luodaan ja myydään viihteenä kuluttajille.

Muslimiuskonnossa naiskauneuden kilpavarusteluun ja setämiesten tuijotuksen ongelmaan haettu ratkaisu on ohjeistaa nainen vartalon peittävään asuun (chador, nigab, burka…) . Raportit kertovat, että tästä huolimatta naisille varatuissa tiloissa ja kotioloissa ulkonäkövarustelu voi olla myös voimakasta. Kritisoin pakkokaapuja poliittisesti masinoituna naisten autonomian loukkauksena. Peukutan Iranin, Arabian niemimaan ja Afganistanin naisten asiaa.

Haastan median, viihteen, kosmetiikka-teollisuuden, mainonnan kellokkaat ja kaikki itseä mainostavat asettumaan omantunnon peilin eteen ja kysymään mikä on epätodellisen, realismista irrotetun, feikki-kauneutta ja stereotyyppisiä super-hahmoja viljelevän kehollisen kulttuurin vaikutus nuoriin ja lapsiin. Mikä on tämän kiihottavan moskan rooli gender-dysforian ja syömishäiriöiden kaltaisten identiteetti-tragedioiden takana?

Supernäyttävä, usein keinotehosteilla aikaansaatu julkimona patsasteleva neito edustaa epähienoa ja tavallaan röyhkeää käytöstä. Samaa, jota miesten maailmassa edustaa rolexeilla ja muilla helyillä koristautuva corvette-katupahistyyli. Kuitenkin kohtelias erilaisuuden salliminen olkoon ohjenuora ja tämä arvostelu jääköön oman pään sisään – lausun tässä muistutuksen myös ja ennen kaikkea itselleni. Halpamaista ja törkeää on ikätovereiden tai moraalista ylemmyyttä edustavien setämiesten tai rouvien puuttuminen ulkonäön panettelun, huorittelun, uhkailun tai muun vihapuheen muodossa.

Jätä kommentti