Kirkon emeritukset ovat astuneet (keväällä 2021) parisuhdeasiassa julkiselle foorumille historiallisella tavalla. Arvostan tätä rohkeutta ja toivon, että debatti johtaa kivuliaan murroksen läpi eteenpäin. Keskustelussa esiintyy vaikeatajuisia ja hämäriä termejä kuten patriarkaaliset jäänteet ja luomisteologia. Nämä pitäisi purkaa. Kirkon ja samalla muidenkin kristillisten yhteisöjen piirissä on ratkottu samanaikaisesti kahta visaista pulmaa. Voidaanko homoseksuaalisuus hyväksyä ja voidaanko homoseksuaalinen parisuhde hyväksyä? Kampanja kirkollisen vihkimisen puolesta on toivoton yritys saada molemmat ratkaistua samanaikaisesti. Kiista homoseksuaalisuudesta tulisi selvittää perin juurin ennen parisuhde- ja vihkimiskysymystä. Muutamat Raamatusta löytyvät jakeet ovat osalle ihmisistä ylikäymätön este. Asemat eivät muutu, ellei keskustelu ulotu tabuja kaihtamattomaan historialliseen tarkasteluun. Ehdotan katsottavaksi parisuhteen ja yhteiselämän muotoja ujostelematta, kiusallisia yksityiskohtia myöten. Ajattele paria, joista kumpikin voi olla mies tai nainen ja kummankin seksuaalinen vietti voi suuntautua samaan tai vastakkaiseen sukupuoleen. Yksinkertaistan jättämällä tarkastelusta pois harvinaiset välimuodot ja epäselvät sukupuolikategoriat. Kyseessä voisi olla kaksi miestä tai mies-nainen pari, joista toinen tai molemmat ovat sukupuolisen polariteetin kannalta homoseksuaaleja jne. Kaikkia yhdistelmiä uskoakseni esiintyy. Haastan sukupuolisuudesta ja parimuodostuksen etiikasta kiinnostuneiden vastaavan vakaumuksensa mukaisesti ja perustellen: Onko kyseisen parin yhdessä asuminen hyväksyttävää ja millaisia ehtoja asettaisit? Erittele, millaiset fyysiset kontaktit parin kesken ovat sopivia?
Arveluttava kosketus. Kysymysten pohtija joutuu siis ratkaisemaan kantansa mm seuraaviin tapauksiin. Mikäli kaksi homoseksuaalia miestä elää yhdessä ja pidättyvät kaikesta fyysisestä koskettelusta, hyväksytkö parisuhteen? Sama kysymys naisparin kohdalla. Entä jos parin kesken tapahtuu vaikkapa halausta, hyväilyä, suukottelua mutta koskettelu ei ulotu intiimialueille, arveluttaako? Entä voisitko jättää koko kysymyksen yhdessä elävän parin oman asunnon yksityisyyteen, heidän omantuntonsa, jumalasuhteensa ja harkintansa varaan? Kun nyt jopa konservatiiviuskovien puheissa vakuutetaan homoseksuaalien täydestä ihmisarvosta, syrjimättömyydestä ja tasa-arvosta, olisi reilua pyrkiä konkretisoimaan tuollaisen kysymyssarjan muodossa, mitä tämä ihanne tarkoittaa. Seuraavassa eräitä huomioita aikalaiskeskustelun vaihtopöytään.
Raamattukysymys on halkaissut kristikunnan kahtia. Fundamentalistinen suunta torjuu historiallisen lukutavan ja katsoo, että 3000 vuotta jatkunutta ajatustapaa ei voida muuttaa. Lukemattomat käsitykset ja opit ovat historian kuluessa muuttuneet kulttuurievoluution kuluessa, mutta jotkut ajatukset ovat tiukassa. Kasvava osa kristikuntaa, suvaitsevaksi haukuttu suuntaus ja maallistunut humanismi ovat muuttaneet käsitystä tuosta asiasta mutta osa ei kerta kaikkiaan voi. Osa raamatuntutkijoista ja kulttuurihistorioitsijoista ovat hakeneet selityksiä, joiden mukaan Vanhan testamentin ja Paavalin ajan homoseksuaalisuuden tuomio on tarkoittanut alistamista, homoraiskausta tms eikä ollenkaan aikuisten tasaveroista pariuskollista yhteiseloa. Minusta ei ole tarpeen kierrellä. Näyttää ilmeiseltä, että VT:n kirjoittajien aikana homoseksuaalisuutta on vihattu, inhottu, tuomittu jopa kuoleman uhalla, ja tämä asennoitumistapa elää yhä sitkeästi useissa kulttuureissa. Tuon ajatuksen jakavat muslimit, natsit, mafia, useat kansallisfanaatikot, uusnatsit ja ilmeisesti myös monet ateistit ja vapaa-ajattelijat. Samoin on inhottu paljoa muutakin poikkeavaa. Historian tietojeni tarkkuutta en tiedä, mutta muistelen, että esim vammaisena syntynyt lapsi saatettiin jättää erämaahan kuolemaan. Qumran-yhteisö ”Valon lapset” torjui joukostaan kuurot ja sokeat. Keskiajan yhteisöissä eri-pariset silmät tai punainen tukka saattoi olla noituuden enne.
Myötätunnon vallankumous. Kristikunnalle on jätetty vastuu muuttaa kulttuurinsa käytäntöjä ja ajatustapoja ja suhde homoseksuaalisuuteen on tällainen esimerkki. Raamatun ajan käsityksistä pitää irrota siellä missä perusteet ovat riittävän vahvat. Kristinuskossa Nasaretin miehen alkuun panema ajatustapojen muutos oli vallankumous, jossa inhimillisyys ja myötätunto korvaa tarvittaessa Mooseksen ja Paavalin kirjoituksiin päätyneet pykälät – toki vasta perusteellisen ja hartaan harkinnan jälkeen. Pääsääntö kuuluu: Asetu toisen asemaan ja kuvittele miltä hänestä tuntuu! Kohtele naapuriasi niin kuin toivot sinua itseäsi kohdeltavan! Paavali muisteli: Kantakaa toistenne kuormia ja näin täytätte Kristuksen lain. Lainopettajista kirjoitti Matteus: ”He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa.”
On aihetta palauttaa mieleen, millainen muutos on ollut ihmisarvon ja myötätunnon tulo kristillisen ihmiskäsityksen osaksi. Vuosituhansia jatkunut orjuusinstituutio tarkoitti pahimmillaan, että muutamalla lantilla torilta ostettu orja-poika tai tyttö oli isännän omaisuutta, vetojuhta, paimen, talouskone, seksuaalinen leikkikalu tai mitä mieleen tuli. (Ääritapaukset toki poikkeuksia. Oli varmaan siivoja isäntiä, joiden orjat olivat onnellisia perheen jäseniä). Tasa-arvo ja kehotus ”Ajattele miltä hänestä tuntuu” oli aika vahvaa tekstiä! Jokainen, jolla on ”normaali” seksuaalinen tarve ja eroottisen mielihyvän aisti, voisi tehdä ajatuskokeen ja kuvitella, miten suhtautuisi siihen, jos häntä vaaditaan kieltämään tämä tarve, nujertamaan väkisin ja poistamaan elämästään tällaiset ajatukset, haaveet ja teot. Voisi harjoitella pidättymällä veden juomisesta aluksi yhden kuukauden ajaksi. Juuri tätä tekevät ne, jotka julistavat: Rakastamme kyllä homoseksuaalia ihmistä mutta tuomitsemme hänen taipumuksensa.
Protokolla ja mielipide. He, jotka lukevat Raamattua jae jakeelta eivätkä uskalla kuunnella tai ottaa huomioon historiallisen tarkastelun näkökantoja, ovat toki oikeutettuja pitämään käsityksensä, mutta heidän tulisi taipua myöntämään, että tämä on mielipide. Jokainen voi omassa elämässään noudattaa oikeaksi kokemaansa askeesi- ja puhtausprotokollaa, mutta tulisi pidättyä toisen elämään puuttumisesta tuomitsemalla, vaatimalla, pelottelemalla, Raamatun jakeita jyrisemällä. Tiukka mielipide on jokaisen oikeus, mutta lähimmäisen vastaavaa mielipideoikeutta tulee kunnioittaa. Ns porttiteoria sisältää tärkeän pulman. Jos suhtautuminen homoseksuaalisuuteen muuttuisi sallivammaksi, eikö silloin olisi avattu portti kaikenlaiseen sekoiluun ja perversioihin, joita totisesti riittää: pedofilia, pederastia, eläimiin sekaantuminen, kuolleen kanssa touhuilu, kannibaaliseksi… Tässä kohtaa pätee: Ihmisyhteisöllä on sen sisäinen moraalikontrolli ja siitä nouseva lainsäädäntö juuri sitä varten, että sovitaan sallitun käytöksen rajat ja julistetaan rikokseksi ne mitä ei suvaita. Judeo-kristillisen maailman lainsäädäntö on hakenut päälinjansa oman uskontonsa historiasta. Tässäkin näkyy kristinuskon maailmanhistoriallinen rooli – hyvässä ja pahassa.
Pedofilia lienee kiusallinen ja hienovarainen esimerkki koska sitä voi spekuloida ”rajatapaukseksi”. Yhteiskunnat ovat säätäneet suojaikärajat ja niitä on kunnioitettava juuri sellaisina – siviililain säädöksinä. Tämä on myös esimerkki, jossa Raamatun normisto lienee epäselvä. Eri yhteiskunnissa sukupuolisuuden sallittu ikäraja on vaihdellut ja vieläkin joissain yhteiskunnissa 12-vuotiaan kanssa avioituminen on sallittua. Tämä on maallisen lainsäädännön asia. Pedofilia on väärin kahdesta syystä (1) koska laki sanoo ja (2) koska lapsen kyky ajatella omaa parastaan on vajaa.
Törkyviihde mellastaa. 
Kampanja homoseksuaalisuutta vastaan on surkuhupaisaa myös siitä syystä, että monet todelliset törkeydet mellastavat ja niistä ei näy vastaavaa julkista kritiikkiä. Tässä olisi muutamia: Nuorison päihde-, huume- ja bile-sekoilu on surullista kulttuuria, johon tulisi kotien, kasvatuksen ja median osata puuttua – ei tuomiten vaan nuoria ohjaten. Viihde-elämän kellokkaat ja mediatuotanto tuntuvat kuin nuorten yllytykseltä liian aikaisiin seksisekoiluihin ennen kuin oma identiteetti on kypsynyt. Tätä tulisi median, kirjallisuuden ja järjestöjen pikemmin jarruttaa. Malttia ja siistiä käytöstä, ei tuomion julistusta vaan lähimmäisen arvon kunnioitusta.
En ole perehtynyt reality-villityksiin muuten kuin lööppien tasolla. Sen verran tajuan, että niissä viedään kiimaiässä olevia nuoria, joskus jo parisuhteessa olevia, jonnekin suljettuun tilaan, tropiikkiin, lomakeskukseen, autiotaloon ja ikään kuin järjestetään yllytystä ja tilaisuuksia parisekoiluihin. Kamerat käyvät ja TV-yleisö jossain tirkistelee ja lehdet seuraavat rikki menneiden ihmisten sydänsuruja, tappeluita, skandaaleja. Umpimähkäisiä vihkimisiä liittoon, kameroiden ja uteliaisuuden ruuaksi!! Perkeleellistä kuraa tekee mieli sanoa. Nuo olisivat todellisia aiheita herätyshuutoihin.
Henkilökohtaisesti itseäni ällöttää ajatuskin homolähentelystä, mutta minulla ei ole oikeutta tuomita, moittia, syrjiä, pilkata tai etsiä oikeutusta tai todisteita siitä, miten jotkut ovat inhonneet, vihanneet ja tuominneet jo tuhansia vuosia sitten. Homoseksuaalinen mieliteko on osa luomakunnan mysteerejä, erilainen ja oudompi asia kuin heteroseksuaalinen mieliteko. Kristillisessä maailmankuvassa ja sanoituksessa molemmat ovat osa Jumalan säätämystä. Vastuullinen, siisti parisuhde on juuri sitä, oikea parisuhde, yhteiskunnan perussolu!!
Olen kylläkin sitä mieltä, että mies-nais parin liittoa tulisi voida käsitellä kirkon toimituksissa eri käsitteenä johtuen biologiasta ja hedelmöittymisen ihmeestä. Mutta tämä taas onkin ihan kokonaan toinen asia. Vihkimiskiistassa kirkollisessa debatissa on mennyt vellit ja vellit sekaisin.