Nipottajan mainetta en haluaisi, mutta hengellisten tekstien tarkka analyysi on pinttymä, jota en voi ravistaa mielestäni pois. Jouni Lallukka kirjoitti postmodernismin illuusiosta tavalla, joka haastaa kommentoimaan. Patmos Ry:ssä vaikuttava Lallukka sanoo olevansa Jumalan Sanan totuuksien puolustaja ja viisauden ystävä. Hänen kertoo artikkelinsa perustuvan European Leadership Forum’issa kuultuun esitelmään. https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/postmodernismin-illuusio-ja-kaikkivaltias-jumala/
Juttu alkaa samaistuksella ”Postmodernismi eli totuudenjälkeinen aika”. Aatehistorian maallikkona en katso tuntevani postmodernin käsitettä riittävästi mutta tiedän sanan olevan monikäsitteinen, epäselvä ja kiistelty, joten termin käyttäjälle jää liikkumavaraa. Siitä seuraa, että termi voidaan taivuttaa myös ideologisen värityksen tarkoitukseen.
Teksti tuntuu väittävän, että postmodernismi ja totuuden jälkeinen aika tarkoittavat kristillisten elämänohjeiden hylkäämistä, moraalipidäkkeiden estotonta rikkomista ja hulinoivaa anarkiaa.
Artikkeli julistaa: Ajatus oikeasta ja väärästä on alistavaa ja totalitaarista vallankäyttöä. Silloin, kun esitetään väitteitä siitä, että jokin on oikein ja jokin väärin, syyllistytään alistavaan vallan- ja voimankäyttöön. Jokainen luo oman ”totuutensa” eikä kukaan voi tuomita toisen näkemystä. Kaiken mittari ja ydin on yksilön oma kokemus. Jokaisen kokemus ja näkemys on tasa-arvoinen ja yhtä arvokas. Kukaan ei voi asettua toisen yläpuolelle ja neuvoa tai vaatia häntä muuttamaan elämäntapaansa. Tee sitä, mikä tuntuu sinusta hyvältä – vain taivas on rajana onnellisuudellesi.
Mielestäni tuossa on kuvattuna kammotus, jota sopiikin moittia, mutta ”postmodernin” ja ”totuuden jälkeisen ajan” käsitteet ovat melko väärässä käytössä. Artikkelin kuvaama asiakokonaisuus on pikemmin itsekkyyden, narsismin ja lähimmäisyyden vähättelyn linja. Valikoiva lojaalisuus, eettinen subjektivismi ja infantiili hedonismi on ihan klassisesti katsoen moraalisesti tahraista, ei suinkaan postmodernia.
Postmodernin käsitettä voi soveltaa myös kristillisen elämäntavan ja arvojen maastossa. Se voisi tarkoittaa pyrkimystä vapautua paikalleen pysähtyneistä vastakkaisuuksista. Ihmisyyden moniulotteisuuden ja ristiriitaisuuden tunnustamista. Rohkeutta toteuttaa uutta etsivää elämän linjaa, teoreettisista sidonnaisuuksista ja ismeistä riippumatonta persoonallisesti koeteltua ja omaksi löydettyä tyyliä.
Yhteiskunnassa sellaista voisi olla oikeisto-vasemmisto asetelman kyseenalaistaminen tai liberaali-konservatiivi jaon moniulotteisempi näkeminen. Edistyksen ja uudenaikaisuuden palvonnan kyseenalaistaminen tai valistuksen ylilyöntien haastaminen. Skeptisyys kiveen hakattuja uudelleen ajattelun kieltäviä suuria väittämiä vastaan. Siinä missä moderni sai hieman pakonomaisen ihailun auran erityisesti sodan jälkeisen edistysuskoisen maailman johtoajatuksena, postmoderni tarkoittaa rohkeutta suhteellistaa myös modernin hohde.
Postmodernin rakentava uudistava hyve näkyy erityisesti, kun sitä sovelletaan taiteen maailmassa. Tämä Wikipedian luonnehdinta on hieno ”Postmodernismi ei oikeastaan ole tyylisuuntaus, vaan pikemminkin tapa tehdä taidetta. Postmodernismi hylkää modernismin vakavuuden ja luo taidetta, joka usein rienaa modernin taiteen sääntöjä. Postmodernismille on tavallista, että se yhdistelee vapaasti korkeakulttuurin ja populaarikulttuurin aineksia, asettaa niitä uusiin yhteyksiin ja muuntelee niiden merkityksiä”.
Postmodernin käsitettä voi perustellusti arvostella silloin, jos tai kun sitä käytetään kaikkien totuuksien kyseenalaistamiseen ja hälläväliä -asenteen puolustamiseen. Jos kampitetaan ajattelun ja keskustelun järkiperäisyyden, konsistenssin arviointi, tämä voi johtaa hyvin perustelun kriitiikin mukaan siihen, että kuka tahansa voi ajatella, sanoa tai tehdä mitä vain.
Vaarallisen relativismin mukaan totuus, järki ja moraali ovat vain suhteellisia, sosiaalisia konstruktioita. Ylitulkinnat pilaavat hyvän tarkoituksen. Suo siellä vetelä täällä. Between rock and a hard place, muotoilevat briteissä jos väitteen täysi kumoaminen johtaa sekin allikkoon.