Vartija-lehdessä oli hyvä arvostelu ja sisältökuvaus juuri julkistetusta kohuelokuvasta Immaculate. https://www.vartija-lehti.fi/kohdun-kirottu-hedelma/ . Filmi näyttäisi olevan lähes kammottava, vaikka aihepiiri on vangitseva, erityisesti jos kristinuskon historia ja dogmien kehitys kiinnostaa. Elokuva on esimerkki taiteesta, joka leikittelee puoli-dokumentaaristen aineksien, historian ja tiedespekulaation ja hätkäyttävien draamaefektien kanssa. Jossain yhteydessä kuvaava termi olisi kai science fiction. Jotenkin vierastuttavia ovat juonikuviot, joissa on liikaa tieteis-spekulaatiota ja ikään kuin yli-mielikuvituksellisia kierteitä. Tässä elokuvassa näin näyttäisi olevan. Mukana on myös aiheita, jotka voisivat olla totta. Sellaiset ymmärrän ja esitän alla pari omaakin aivomatoa.
Immaculate elokuvassa keskeinen aiheen hitunen on ajatus Jeesuksen DNA:n löytymisestä hämmästyttävien tapausten seurauksena. Pyhiinvaeltaja olisi saanut haltuunsa naulan, joka on peräisin Jeesuksen rististä. Naulasta löytyy verijälkiä ja huippulaboratorio saa eristettyä DNA-näytteen. Tästä eteenpäin juoni menee todella omituiseksi. Jeesuksen DNA:n löytyminen olisi kyllä ”teologisesti” huipputarina, eikä ihan mahdoton. Paljon vanhempaa DNA:ta on kai oikeasti löydetty. Sen sijaan tästä seuraava kloonaus-tarina ja antikristus-spekulaatio vie asian todella vinoon omaan makumieltymykseeni nähden.
Sen sijaan voisin tässä heittää kysymyksen Torinon käärinliinasta. Olisiko nykyinen geenitekniikka syy siihen, miksi esineen tarkka tutkimus ei ole edennyt? Mitä jos liinasta löytyy DNA-jäämiä, joista voisi nousta haastavia kysymyksiä oletetun vainajan perimästä, neitseellisestä alkuperästä tms. Liinan alkuperästä ainakin. Sama kysymys olisi oikeutettu koskien myös kuvitellusta arkeologisesta löydöksestä, ristissä olleesta naulasta löytyneen DNA:n informaatiota. Jeesus eli lyhyen ainutlatuisen elämän ja kuoli ristillä. Tämä on melko lailla vankasti myös historian tutkimuksen tukema tieto. Jeesuksen kohtalo tästä eteenpäin voisi jäädä tarpeettomien outojen historiaspekulaatioiden ulkopuolelle ja mieluummin hartaan mietiskelyn aarteiksi. Hänen elämäntyönsä päättyi ja hänen opetuksiaan kannattaisi edelleen opiskella kaikkien aabrahamisten uskontosuuntien piirissä.
Hubble näkee outoja
Heitän hieman ruumenia tuulettimeen ja sotken lukijan ajatuksia toisella tieteen havaintoihin nojaavalla spekulaatiolla. Kosmologian ja astrofysiikan tutkijat ovat löytäneen Hubble teleskoopin näkökentästä havainnon, jota ei vieläkään oikein uskalleta myöntää todeksi. Vuonna 2019 julkistettiin tieto siihen mennessä suurimmasta ja kirkkaimmasta havaitusta massakeskittymästä, jonka koko olisi 600 triljoonaa kertaa meidän aurinkomme massa. Kyseessä on ns kvasaari (quasar), jotka ovat eräitä hämmästyttävimmistä maailmankaikkeuden objekteista. Kvasaarien erityinen ominaisuus on niiden tuottamat valtaisat terävät hiukkassäteilyn suihkut, jotka tähtäävät avaruuteen eräänlaisen kiekon vastakkaisilta puolilta kuin superkirkkaat valonheittimet tai kuolemansäteet. Katso havainnekuva täältä: https://news.sky.com/story/hubble-finds-record-breaking-quasar-with-brightness-of-600-trillion-suns-11603311
Nyt seuraa tiedespekulaatio. Lienee tunnettua, että esimerkiksi ydinräjäytyksen jättämä säteily on biologisesti vaarallista, aiheuttaen soluvaurioita ja outoja mutaatioita. Mitä jos joskus 500-600 miljoonaa vuotta sitten meidän naapurigalaksissa olisi syttynyt tuonkaltainen kvasaari, gamma/röntgen säteilijä jonka valonheittäjä olisi mukavasti sohottanut meidän kotigalaksiamme kohti ja olisimme olleet 100 kertaisessa kosmisessa säteilykaapissa tuhansia ellei miljoonia vuosia. Voisiko tämän kaltainen selitys auttaa ymmärtämään yhtä biosfäärin lajikehityksen mysteeriä, joka kulkee nimellä Kambrikauden räjähdys? Wikipedian mukaan Kambrikauden lajiräjähdyksellä viitataan eläinlajiston nopeaan monimuotoistumiseen lyhyessä ajassa kambrikauden ja paleotsooisen maailmankauden alussa. Kambrikauden räjähdyksen aikana osapuilleen 542–530 miljoonaa vuotta sitten syntyi valtaosa nykyisten eliölajien pääjaksoista.
Lajirikas elämä ja monet kummalliset eliöt valtasivat maan kunnes 66 miljoonaa vuotta sitten Yucatanin niemelle osunut asteroidi pyyhkäisi maapallon biologian takaisin lähtöruutuun. https://www.smithsonianmag.com/science-nature/dinosaur-killing-asteroid-impact-chicxulub-crater-timeline-destruction-180973075/
Evoluutio ja tajuamisen sokea piste
Evoluutio-teoria, oikeammin hypoteesi, on ollut konservatiivisen uskonnon arvostelun, torjunnan ja pilkan kohteena, vahvistuen viime aikoina, kun ärhäkäs tiedeusko on voittanut kannattajia. Evoluution kieltäjiltä on jäänyt huomaamatta itse tieteen parissa tapahtunut kehitys. Pelkkä luonnonvalintateoria ei riitä selittämään lajien kehitystä ja runsastumista vaan muita selitysmekanismeja on etsitty. Näitä ovat geeniperimän muuntelu, mutaatiot ja myös ns epigeneettiset mekanismit, jotka voivat selittää sukupolvien ketjussa tapahtuvaa ”oppimista”.
Mutaatioiden syiksi on arveltu mm juuri kosmisen säteilyn osumia tärkeissä kromosomeissa. Biologisen elämän synty maapallolla ja biosfäärin hämmästyttävä kehitys säilyttää tenhonsa. Olemmeko ainut kolkka maailmankaikkeudessa, jossa aineesta puhjennut ja elämään johtanut itu loi olosuhteet tajuisen mielen syntymiseen? Rajallisessa mutta ihmeellisessä tajunnassamme maailman katsoo ja hämmästelee itseään. Evoluution hieno detalji ja aikaansaannos on silmä. Silmänpohjassa näköhermon töpselin kohdassa sanotaan olevan ns sokea piste, joka tarkoittaa pientä näkemisen katvealuetta. Onko rationaalisen kykymme kentässä saman kaltainen maailman peritodellisuuden tajuamisen kannalta oleellinen sokea piste?