Olin luonnostellut tämän artikkelin pääosan jo aikaa sitten, kun huomasin uutisen Britannian tulevan kuninkaan viisaasta puheenvuorosta 14.10.2021. https://www.is.fi/kuninkaalliset/art-2000008332060.html . Asiasta kirjoitti myös CNN. Asiayhteys on viime vuosina uutisoitu superrikkaiden miljardöörien innostus avaruusturismista ja visiointi matkoista kotiplaneettamme ulkopuolelle. Uutisen mukaan prinssi William kritisoi ihmisten lähettämistä avaruuteen, sillä hänen mielestään pitäisi ennemminkin keskittyä ja käyttää resursseja ”planeettamme korjaamiseen”. Lausunto sisältää painavan eettisen kannanoton. Sitä voi katsoa sekä ihmiskunnan moraalin, ekologian että humaanin oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Puheenvuoroni pääosa tuli julki myös Vartija-lehdessä 16.10.2021 https://www.vartija-lehti.fi/unohtakaa-mars-kotinurkat-kuntoon/ . Viittaan alla kovia kokeneeseen maanosaan, josta tunnen yhden alueen oloja. Tarkastelu olisi syytä laajentaa koskemaan kehittyvien maiden oloja laajemmin.
Olen vieraillut itäisessä Afrikassa viime vuosina parikymmentä kertaa ja kiintynyt syvästi tämän maankolkan näkymiin, ihmisiin ja kulttuuriin. Samalla näkökenttääni ovat nousseet kehityspolitiikan ja kansainvälisen vastuun näkymät. Räikeät erot vauraan Euroopan ja alueen köyhien maiden välillä eivät jätä rauhaan.
Jokainen ihminen ymmärrettävästi pyrkii parantamaan elämän olojaan, kohottamaan arkisen elämän mukavuuden tasoa, viihtyisyyttä. Nykyaikana tavoiteltaviin esitysaskeliin ja kokonaishyvinvointiin kuuluvat myös ekologinen viihtyvyys, ympäristön terveys ja tulevaisuutta turvaavat kestävät ratkaisut materiaaleissa, teknologiassa ja tuotannon prosesseissa.
Mutta, mutta.
Ylimääräinen tarpeeton luksus nolottaa ja aika ajoin kiukuttaa. Kysyn itseltäni ja samalla eurooppalaisilta maanmiehiltäni, onko reilua, että me asetamme henkilökohtaisen mukavuuden tavoitteet ja kulutuksen tulevaisuushaaveet jatkuvan ylimääräluksuksen suuntaan, yli ja ohi sen mikä olisi riittävän mukavan ja turvallisen elämän ja elintason vaatima varustus. Hyvinvoivissa vauraissa maissa ei ole harvinaista seuraavan kaltainen elämisen taso: Pienellä ruokakunnalla jopa parin miljoonan euron/dollarin arvoinen asunto +vapaa-ajan asunto. Kodin irtaimistoa, viihde-elektroniikkaa, keittiövarustusta, kalustusta, liikuntakalustoa autoista veneisiin satojen tuhansien ellei miljoonan arvosta. Mukavuuskiima näkyy usein myös siinä, että hankinnat tähtäävät viimeistä huutoa olevaan statukseen, uusimpiin vempaimiin, uusinta hifiä edustaviin erityisherkkuihin.
Voisimmeko tyytyä hieman vähempään, kuitenkin riittävään ja toimivaan mukavuustasoon ja omistautua siihen, että afrikkalaiset lähimmäisemme -ajattelen erityisesti maapallon köyhimmän neljänneksen oloja – saisivat ensimmäisen kodin, jossa terveellinen asuintila, välttämättömät kodin varusteet, sähkö, toimiva jääkaappi, asuinalueen saniteettiratkaisut, jotka mahdollistavat säällisen elämän. Voisimmeko panostaa näiden maiden koulujärjestelmään ja pitää huolta kaikkien lasten – myös ja erityisesti tyttöjen oikeudesta peruskoulutukseen ja mahdollisuudesta lukioon. Suomelle koulutuksen suursaavutusten maana tässä olisi kunniakas koulutusviennin tehtäväkenttä, mutta valtiopäättäjien ja poliitikkojen mielen tulisi muuttua ratkaisevasti asenteiden ja kehityspanosten tason suhteen.
Kulutus pyörittää taloutta ja tuottaa koko maan ja maanosan hyvinvointia. Tämä talousviisaiden teoria luultavasti riittää kampittamaan ihanteellisen haihatteluni. Kuitenkin iloitsen siitä, että maailmassa kehityspolitiikan sanastoon on jo jonkin aikaa nostettu kestävä kehitys (sustainable development goals). Olisiko tässä ideologinen suuntaviiva pohtia yliluksuksen perustelua ja oikeutusta?
Kuluvan vuoden median tärppiuutisia ovat olleet korona-epidemian lisäksi muutamien maailman superrikkaiden futuristiset leikit, lennot avaruuteen ja spekulaatiot matkailusta toisille taivaankappaleille. Tämä ilmiö herättää oudon olon, joka on sekoitus kummastusta, raivoa ja moraalista hämmennystä.
Miten voisin perustella uteliaisuuden ja teknohybriksen vauhdittaman avaruuskiiman projekteja, joiden hinnalla voisi pelastaa kokonaisen afrikkalaisen kansakunnan köyhyyden ja sairauksien kurimuksesta.
Nämä superrikkaiden pyrähdykset avaruuden eteisessä ilmakehän ulkopuolella painottomuuden eksoottisessa tilassa ovat ymmärrettävästi unohtumaton elämys, varsinkin kun voi paistatella maailman ensimmäisten joukossa ja oman bisnesnerouden aikaansaannoksena. Mutta rehellisesti katsoen onko kyseessä lähinnä superkallis ja vähemmän ekologinen huvipuisto, vuoristoradan ja syklonihyrrän jättimäinen muunnelma?
Olen odottanut lukevani julkisuudesta pidemmälle katsovia perusteluja, syitä miksi ihmiskunnan kannattaa ryhtyä tällaiseen eteenpäin kurkottavaan teknologian kehittämiseen. On tunnettua, että aikanaan kuulennoista alkaneen avaruusajan teknologiapyrähdystä on taakse katsoen oikeutettu kehityksen sivutuotteena saatavilla eduilla, jotka ovat kiistattomia. Avaruuslentojen materiaalikehitys on tuottanut uskomattoman tärkeitä ja hienoja materiaali-innovaatioita, ohjaus- ja automaatioteknologiaa, biolääketieteellistä tietämystä jne. Satelliittiteknologia on tärkeä osa maailman viestintää, kaukokartoitusta, sään seurantaa ja turvallisuusratkaisuja. Avaruusteleskooppi Hubble, aurinkokunnan laidoille matkaavat luotaimet, sondit ja kamerat avaavat aurinkokunnan ja koko maailmankaikkeuden salaisuuksia. Nämä perustelut ymmärrän ja niitä arvostan ja puolustan.
Millä tavalla puolustetaan viime aikojen villityksiä? Olen tunnistanut pari esimerkkiä. Eräs visio olisi avaruuteen siirrettävä tuotantoteknologia. Maan kamaralla toimivia saastuttavia tuotantoprosesseja terästehtaista lannoitevalmistukseen voitaisiin siirtää avaruuteen, eikö se olisi hienoa? Jos kuusta löytyisi hyödynnettäviä raaka-aineita, sehän olisi ihmiskunnalle hyödyllistä? Jos maapallo saastuu liikaa, täältähän olisi lähdettävä pois. Siirtolaisuus naapuriplaneetoille olisi samanlainen askel kuin aikoinaan Tyynenmeren saarten asuttaminen uskalikkojen toimesta. Niinpä CNN:n mukaan William Shatner, myös avaruuteen lennätetty konkarinäyttelijä, muinaisen futuristisen TV-sarjan idoli, puolusteli saamaansa vapaalippua pahoittelemalla, että William ei nyt oikein ymmärrä, sillä ….trips such as his represent a ”baby step” toward relocating polluting industries to space.
Näiden idealististen futurististen näkymien rinnalle toiseen vaakakuppiin tulee asettaa kustannukset ja todennäköisyydet. Nuo esitetyt visiot ovat äärimmäisiä spekulaatioita ja hintalaput sellaisia, että se sulkevat 95 prosenttia ihmiskunnasta ikuisesti osattomiksi, siinäkin tapauksessa, että jokin noista arvelluista visioista onnistuisi. Maailman vauraimmat valtiot ja niissä huippumenestykseen yltäneet yritykset voisivat seuraavan 50 vuoden aikana onnistua jossain noista mainituista peleistä. Tähän kulutetut varat tarkoittavat laiminlyöntiä muilla aloilla, mm taistelua köyhyyden poistamiseksi, globaalien terveysuhkien lievennystä, ympäristön pelastamista. Avaruushybris voisi promillen todennäköisyydellä tuottaa jotain merkittävää 100 vuoden tähtäyksellä. Konkreettisia kehityshyötyjä koskien miljardeja ihmisiä jää varmuudella saamatta.
Äänestän Williamin puheenvuoron puolesta.