Seuraan mielenkiinnolla valtakunnansyyttäjän nostamaa oikeustapausta. Siinä tulee tutkittavaksi, toivottavasti kultavaa’alla punniten, uskonnollisen mielipiteen, hengellisen vakaumuksen ja totuusväittämän erot. Kun henkilö lausuu VT:n teksteihin tai Paavalin lausumiin viitaten käsityksensä homoseksuaalisuudesta, ilmaiseeko hän mielipiteen vai jotain enemmän, ihmisten ja ihmisyhteisöjen yläpuolella olevan universaalin tosiasian, tiedon, jota ei voi kyseenalaistaa? Julkisuudessa asian käsittely on tässä kohtaa ollut löysää, harhaanjohtavaa ja osin vilpillistä. Päivi Räsäsen tapaukseen kohdistuva ja tutkinnassa oleva oikeusprobleema on konservatiivisen uskonnollisuuden taholla luokiteltu sananvapauden loukkaukseksi tai mielipidesyrjinnäksi, jopa vihapuheeksi häntä kohtaan. Tämä tulkinta vie tapauksen käsittelyä laskelmoidusti vinoon. Sananvapaus tarkoittaa sanankäyttäjän oman mielipiteen, käsityksen, vakaumuksen ilmaisemista tai jonkun toisen tahon puheen, ilmaisun tai näkemyksen siteeraamista. Näiden ero tulisi olla selvä ja subjektin avoimesti ilmaistu. Käsiteltävässä oikeustapauksessa Päivi Räsäsen ja hänen kannallaan olevien tulisi myöntää, että heidän ilmaisema homoseksuaalisuutta koskeva näkemys on mielipide, joka on tunnetusti yhdenmukainen Paavalin mielipiteen ja VT:n kyseisten jakeiden kirjoittajien näkemyksen kanssa, ts vuosituhansien ajan melko laajasti vallassa olleen kansalaismielipiteen kanssa. Oikeusvaltiossa mielipide on sallittu ja puolustan Päivi Räsäsen oikeutta mielipiteeseen ja ko raamatunkohtien siteeraamiseen, kunhan hän ei väitä, että tämä näkemys on kiistaton, kuin Jumalan mielipiteeksi kutsuttava universaali totuus, jota ei ihmiskunta ja kristillinen kirkko voi kyseenalaistaa.
Päivi Räsänen lausui (mm Uusi tie, Seurakuntalainen 29.4.2021) ”Lausunnoistani seuranneissa syytteissä on pohjimmiltaan kysymys siitä, saako Suomessa pitää esillä ja ilmaista vakaumusta, joka pohjautuu Raamatun ja kristillisten kirkkojen perinteisiin opetuksiin.” Ehdottomasti saa, siitä ei ole lainkaan kysymys! Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa, sananvapauden turvin saa pitää esillä ja ilmaista tätä vakaumusta, mutta on syytä ilmaista tarkasti, että kyseessä on mielipide, jota siis Päivin ohella edustavat Paavali, VT:n tiettyjen jakeiden kirjoittajat ja eri aikakausien väkijoukon enemmistö. Arveluttavalle alueelle astutaan kohdassa, jossa Päivi Räsänen lausuu: ”En katso millään tavoin halventavani homoseksuaaleja, joiden ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia olen toistuvasti kertonut kunnioittavani ja puolustavani. Raamatun opetus on kuitenkin siinä selkeä, että avioliitto on miehen ja naisen välinen ja että homoseksuaalisuuden harjoittaminen on Jumalan tahdon vastaista.”
Hieman karrikoiden tämän voisi kääntää muotoon. ”En katso millään tavoin halventavani homoseksuaaleja, koska Paavali tekee sen…”. Voi kysyä miten toteutuu ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioitus, kun sanoja lausuu: ”Homoseksuaalisuuden harjoittaminen on Jumalan tahdon vastaista”, ”Homoseksuaalisuus on tieteellisesti todistettu psykoseksuaalisen kehityksen häiriö” tai ”Jumala ei alun perin luonut ihmistä homoseksuaaliksi. Hän loi heteroseksuaaliksi”. ”Kiistän ehdottomasti sen, että olisin kenenkään ihmisarvoa polkemassa tai ketään loukkaamassa [….] koen, että tämä on myös rakkautta homoseksuaaleja ihmisiä kohtaan, että he saavat tietää totuuden Jumalan edessä.” https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006296037.html
Jumalan äänitorveksi ryhtymisessä ylitetään tärkeä, vaikka hienonhieno raja. Toisaalla PR lausuu: ”apostoli Paavali pitää homoseksuaalisuutta Jumalan luomisjärjestyksen vastaisena” siteeraten näin Paavalin mielipidettä. Tämä näkemys on oikeutettu ja sitaattina ilmeisen korrekti. Päivi Räsäsellä on oikeus olla tätä mieltä, kunhan selvästi varaa muille oikeuden olla toista meiltä. Oikeusjutun keskeinen pointti on tämä kysymys: Valtakunnansyyttäjä katsoo, että Räsäsen lausumat ovat omiaan aiheuttamaan suvaitsemattomuutta, halveksuntaa ja vihaa homoseksuaaleja kohtaan. Onko tämä valtakunnan syyttäjän väite perusteltavissa tai kumottavissa? Jos on, PR on käyttänyt sananvapautta varomattomasti ylittäen inhimillisen kohtelun, lähimmäisen kunnioituksen ja ihmisarvon loukkaamattomuuden rajan. Tulevaa oikeuskäsittelyä on Päivi Räsäsen ja tukijoidensa taholta ennakolta spekuloitu ja arveltu asian etenevän korkeampiin oikeusasteisiin. Kuulostaa kuin tällainen pitkittyvä taistelu ja uskonvainon glooria olisi melkein hiljainen aikomus. Itse toivoisin, että tuloksena olisi Päiville mahdollisimman lievä näpäytys, kirjallinen muistutus tai symbolinen sakko. Tärkeintä olisi saada periaatteellinen selvyys, miten homoseksuaalia ihmistä saa ja ei saa Raamattua käyttäen kohdella.
Piispa Teemu Laajasalo totesi tviitissään oikeusjutusta, mielestäni asiallisesti: ”uskonnon- ja sananvapauden kannalta tämä huolestuttaa. Päivi Räsänen on mielestäni väärässä, mutta sivistysmaassa vääristä ajatuksista ja sanoista rankaisemisen kynnys pitää olla todella korkea.” Kestoäksyilijä Tuomas Enbuske älähti niinikään osuvasti: ”….liberaalius on sanan-, mielipiteen ja uskonnonvapautta jokaiselle ihmiselle. Siis myös niille, joiden kanssa olette täysin eri mieltä”. Tämä olisi läksy meille kaikille: Päivin puolustajille ja kriitikoille. Fides-lehden päätoimittaja Marko Tervaportti osoitti tyylittelyn ja stilistin taitoa kun kirjoitti (vahvennukset MH): Kun Päivi Räsänen omasta uskonvakaumuksestaan käsin puki sanoiksi yleisen kristillisen käsityksen homoseksuaalisista teoista samoin kuin mietteensä Pride-kulkuetta kohtaan, hän ei lausunut mitään erityisen ihmeellistä, mutta käytti varmaankin sellaista uskonnollisesta traditiosta kumpuavaa kieltä, jota maallistunut lukija ei enää välttämättä osaa tulkita oikein. Vakaumuksesta käsin, pukea sanoiksi, mietteitä, traditiosta kumpuava kieli, tulkinta…., advokaatin taidonnäyte.
Olen harrastanut kiistelyä kahden rintaman välissä, jotka ovat tiedefundamentalismi ja raamattufundamentalismi. Toinen väittää, että luotettavin maailmanselitys löytyy materialistisen uskon ja tieteen menetelmien avulla. Jälkimmäinen katsoo, että luotettava maailman ymmärrys voidaan lukea Raamatusta. Pidän oikeuden epäillä kaikkia väittämiä ja oikeuden nähdä olemassaolomme todellisuuden syvä mysteeri, jossa lopullisia vastauksia ei ole. Juutalaisuudelle ehdottaisin ajatustapojen muutosta (toki vain omana uhkarohkeana mielipiteenä) sanomalla että ympärileikkaus ja kosher säännökset eivät ole yliluonnollisen olion säätämys vaan vuosituhantisen kulttuurin perinne. Islamin ystäville ehdotan (mielipiteenäni) ajatustapojen tarkistusta mm koskien Muhammedin väitettyjen ilmestysten luonnetta sekä Koraanin tekstien historiaa, jota tulisi tutkia samalla kriittisellä tavalla, jota Jeesuksen perikunnassa on tehty uskontotieteen, tekstiarkeologian, kirkkohistorian, eksegetiikan ja uskontososiologian alalla.
Kristinuskon sisällä kuuluttaisin myös uskaliasta ajatustapojen reformaatiota ja 300 vuotta kestäneen Nikean kokoukseen johtaneen teologisen debatin uusintakierrosta. Uskontunnustuksien tekstin syntyhistoria on prosessi, jonka vaiheita ovat mm julmat mielipidevainot ennen ja jälkeen Nikean ja joissa suuri osa Jeesuksen seuraajista löysi itsensä heresioihin tuomittuina. Haluan kiinnittää huomiota myös siihen, että uskontunnustuksen tekstien sananmukainen ymmärrys tekee minun lisäksi tiukkaa suurelle osalle ihmisistä, myös kristillisen kirkon vakavasti ottavien ja syvästi kokevien joukossa. Arvelen, että luottamuksellisten kyselytutkimusten tulokset paljastaisivat monen kohdalla kiusaantuneen neuvottomuuden mm kolminaisuus-teorian konkretiavaatimuksen kohdalla. Arvelen, että kovin valaisevaa aineistoa olisivat kirkollisten kokousten ja kiistojen pöytäkirjat 200-luvulta Nikeaan, useisiin myöhempiin kirkolliskokouksiin ja lopulta filioque-kiistaan ja useisiin vähäisempiin lohkeamisiin ulottuvalta ajalta. Ajatuksilleni en vaadi muuta kuin haparoivan uskon ja mielipiteen arvoa. Odotan nöyrästi, josko maallisen elämän jälkeen joitakin salaisuuksia eksistenssin syvyydestä avautuu, mikäli siis olemassa-olomme jossain muodossa jatkuu. Sinne asti haluan kompuroida Jeesuksen vähäisenä ja vaillinaisena faniklubin jäsenenä, opetuksien ja ihmisyyden sanoman seuraajana, kristinuskon maailmanyhteisön ekumeenisena kirkkovieraana. Jeesus kutsui Jumalaa isäksi ja minäkin takerrun jollain tasolla tähän J:n esimerkkiin, jossa hän rohkeni kutsua maailman taustalla olevaa mahtia ja toimeksiantajaansa isäksi. Tästä en missään todellisen inhimillisen kognition mielessä tavoita yhtikäs mitään tiedoksi kutsuttavaa; korkeintaan aavistelua kuin lepattavan lyhdyn liekin varjoja seinän tapetilla.