Valhemedia, valeuutiset, trollaus, trollitehtaat ja vihamielinen hybridi-vaikuttaminen kuvaavat tämän ajan media-skeneä. Vaikutukset ulottuvat kansalaisten turvallisuuteen, kulttuuriin ja ajan ilmapiiriin. Tämä tapahtuu aikana, jolloin maailmaa myllertävät monet kulttuurin murrosprosessit, sodat ja pakolaisaallot, maailmankatsomusten ja uskontojen väliset todelliset tai provosoidut jännitteet. Globaaliksi paisunut informaation koski, verkkomedian eri järjestelmät ovat rakentavien tarkoitusten lisäksi erilaisen konnuuden alustana.
On aika kysyä, tarvitaanko kansainvälisen yhteistyön elin, Mediatuomioistuin tai -raati, jolla olisi valtaa arvioida mediasisältöjen laatua ja todenperäisyyttä ja seuloa esiin selviä virheitä ja vahingoittamiseen tähtääviä sisältöjä ja motiiveja. Selvästi rikolliset puuhat kuuluvat luonnostaan Interpolin kaltaisen poliisiyhteistyön piiriin mutta pahantahtoinen trollaus, poliittinen tai muu valhemedia ja huijaava tiedotus lipsuu kaiken valvonnan läpi liian helposti.
Suomessa toimii kansallinen Julkisen sanan neuvosto JSN. Se on kuvauksensa mukaan vuonna 1968 perustettu joukkoviestinnän julkaisijoiden ja toimittajien vapaaehtoisuuteen perustuva itsesääntelyelin. Neuvosto ilmoittaa tehtäväkseen ”tulkita hyvää journalistista tapaa ja puolustaa sanan- ja julkaisemisen vapautta”. YK:n alaisuudessa toimii joukko kansainvälisiä tuomioistuimia, jotka on perustettu luomaan ylikansallista kontrollia ihmisoikeuksien turvaamiseksi ja eri maiden oikeuskäytäntöjen laadun tueksi.
Ehdotan vaikkapa Suomen Euro-parlamentaarikkojen tekevän aloitteen Kansainvälisen Julkisen Sanan Neuvoston perustamiseksi. Aloite voisi olla aluksi laajennetun Euroopan laajuinen käsittäen Euroopan, Venäjän ja IVY-maat. Tehtävänä olisi toimialueellaan luoda yhteisesti sovittavia normeja ja hyvän kansainvälisen mediakäytöksen linjauksia eli tulkita hyvää journalistista tapaa, seurata mediasisältöjen laatua ja todenmukaisuutta ja puolustaa sanan- ja julkaisemisen vapautta.
Kuten Suomen JSN, kyseessä olisi maiden keskinäiseen vapaaehtoiseen yhteistyöhön nojaava joukkoviestinnän julkaisijoiden ja toimittajien valvonnan ja sääntelyn elin. Tällaiselle elimelle ei olisi helppo saada ylikansallista säädäntövaltaa, tuomio- tai sanktio-keinoja, vaan sen vaikutusvälineenä olisi julkisuus. EJSN:n puoleen voitaisiin kääntyä vaatien tutkimusta ja selvitystä ilmeisistä ja epäilyksen alaisista uutisista ja mediasisällöistä, aseina tutkiva journalismi ja maiden sitoutuminen siihen, että tutkinnan tulokset julkaistaan valtioiden mediassa. Toistuvasti kiinni jäävät julkaisijat ja yksittäiset toimittajat ja kirjailijat saisivat kuulla kunniansa kansainvälisen raadin lausuntoina ja nämä EJSN:n luunapit saisivat kansainvälisen median näkyvyyden.
Professori Jarno Limnell lausuu artikkelissaan (http://www.digitaidot.fi/digitaalinen-fyysinen-turvallisuus-suomalaisten-kokonaisturvallisuus/ ): ”Turvallisuuden muutos on nopeampi kuin koskaan ihmiskunnan historiassa aikaisemmin. Suomen turvallisuusympäristöä leimaa myös ennalta-arvaamaton epävakaus. Tämä tarkoittaa sitä, että odottamattomia tilanteita tulee hyvinkin nopeasti. Lisäksi digitaalisen ja fyysisen maailman monimutkaisuus on pakottanut meidät elämään keskellä täysin uutta turvallisuusympäristöä.”
Mediasisältöjen oikeellisuus on varmaan asia, jonka arvon ja tärkeyden kaikkien maiden korkein johto ja parlamentit tunnustavat, kansainvälisen turvallisuuden ja poliittisen toimivuuden, kaupan ja kansainvälisten suhteiden kannalta. Kieltäytyminen tällaisesta yhteistyöstä olisi hankalaa menettämättä kasvoja kansainvälisen yhteisön silmissä.
Tulkoon selvyyden vuoksi alleviivatuksi ero Mediatuomioistuimen ja Julkisen sanan neuvoston välillä. Taannoin (vuonna 2008?) väläyteltiin Suomessa Media- ja julkisuutuomioistuimen perustamista. Syynä oli tuolloin eduskunnassa tapahtunut häirintäjuttu ja neljän HS:n toimittajan saama kunnianloukkaussyyte. Ehdottamani Euroopan Julkisen Sanan Neuvosto ei tavoittelisi mahdottomia, kansainvälisen Mediatuomio-istuimen aikaansaaminen olisi tuskin mahdollista missään nähtävässä tulevaisuudessa. EJSN ei olisi tuomioistuin vaan neuvosto. En myöskään osaa täsmentää mikä elin olisi oikea ja kykenevä toimija tällaisen projektin käynnistämiseksi ja neuvoston kokoamiseksi, mutta EU-parlamentti olisi varmaan hyvä foorumi ottaa asia esille, onhan EU nimenomaan rauhan, turvallisuuden ja kansainvälisen yhteistyön projekti.