Tämän tekstin ensimmäinen versio syntyi 2004, jolloin aloin luonnostella pohdiskelukirjaa Euroopan kehityksestä, kulttuurista, maanosamme henkisestä tilasta. Tuolloin olivat edessäpäin Euroopan kriisit, laajenemisen kivut, vuoden 2008 finanssikriisi, Kosovon rauhanprosessi, Kreikan läheltä piti romahdus. Näiden jälkeen on koettu Arabikevään järistykset, Krimin valtaus, Brexit, USA:n kaaos ja pandemia. Vuosina 2004-2006 kirjoitetun tekstin asia ei ole vanhentunut. Siksi toistan sen tässä vain hieman editoituna. Kirjoittamisen aikaan ei ollut näköpiirissä pakolaistulva Eurooppaan, muukalaisviha ja sen synnyttämät kansallismielisen aggression ilmiöt. Teema on siten lähes poissa tästä katsauksesta.
Hyvinvointivaltion projekti on kohdannut vaikeuksia ja globaalin kehityksen ilmiöt huolestuttavat. Pohdin ihmisen mielen rakenteita ja yhteiskunnan moraalia muokkaavia voimia. Kuvitelkaamme vene, jossa jokaisen istuimen edessä on polkimet ja näistä lähtevä liike vie venettä eteenpäin – sitä vauhtia kuin matkustajilla riittää puhtia polkea. Muinainen viikinkilaiva on esimerkki vastaavasta omavoimaisesta menopelistä. Käytän polkuveneen mielikuvaa yhteiskunnan mallina. Hyvää tarkoittava sosiaaliajattelu muistuttaa, että kaikki pitää saada pysymään yhteiskuntaveneen kyydissä. Polkemisesta muistutetaan vähemmän. Yhteisen purren eteenpäin polkeminen on oikeudenmukaisuuden ja moraalin kysymys, innostamisen, motivaation ja sitoutumisen haaste, valmentamisen, ravitsemisen ja kasvattamisen tehtävä. Yhteiskunnassa tämä johtaa kysymyksiin kansakunnan henkisen tilan huoltamisesta, koulutuksesta, sivistyksestä. Monitasoinen toisiinsa kietoutuvien näkökohtien vyyhti, maaosa, yhteiskunta, kulttuuri, uskonto ja yksilön mielen mikrokosmos.
Yksilö ja maanosa
Höyrykoneen keksimisen ajoista lähtien Eurooppaa ovat vavistaneet mullistukset. Teollinen vallankumous, Ranskasta alkanut poliittinen kumousaalto ja lopulta marxilainen sosialismi. Kaksi suurta sotaa, yritys rakentaa parempaa maailmaa yhdentymisen keinoin, sosialismin imperiumin romahtaminen. Eurooppa oireilee jälleen. Elinvoima on lamassa ja toimintakyky takkuaa. Ilmiöitä ovat poliittinen tyytymättömyys, EU-prosessin säröily, työelämän häiriöt, hyvinvointivaltion kriisi. Vallitsee vieterin kuoleutumisen kaltainen tila. Läntinen maailma on taitekohdassa. Sen tulisi löytää kadonnut visio, moraalinen uusi alku. Tarkasteluni kohteena on kolme etenevää prosessia. Ne ovat luonteeltaan henkisiä ja ideologisia ja vain toissijaisesti aineellisia. 
Yksi näistä on kulttuurinen törmäys lännen ja islamin välillä. Toinen on laaja yhteiskuntaeettinen kriisi. Parempaa odotellessa annan sille nimen sosialismin romahduksen toinen vaihe. Kolmas prosessi on informaation kohina, median tulva ja sen mukana valhetiedon, vihapuheen ja trollauksen kasvu. Materiaalisella tasolla vaikuttavat globalisaatio, talouden ja politiikan ylivaltiolliset prosessit ja teknologian kiihkeä kehitys. Silti henkinen kriisi on lopulta kauaskantoisempi. Muodostuu jännite, tarkoituksellinen mutta hankalasti hallittava. Samassa kuvassa näkyy eri skaalaisia asioita, yksilö ja Eurooppa. Yksilön mielen rakenne ja globaaleja ajatusten päävirtoja. Väistämätön jatkumo syntyy uskontoyhteisöjen, yksilöiden mielenmaiseman ja kulttuurin ilmiöiden välille. Yhdistävänä motiivina on eurooppalaisuuden nykyhetki ja tulevaisuus. Maanosa, ihminen ja hänen mielensä. Eurooppa rakentuu yksilöiden mielessä. Kasvavien nuorten mielen sopukoissa, vanhenevien kansalaisten, kaltaisteni. Eurooppa on eksistentiaalinen kysymys.
Kulttuurinen törmäys
Länsi on ajautunut vastakkain islamin kanssa. Tämä kertoo paitsi islamin myös Euroopan sairaudesta. Konflikti tulee ottaa vakavasti, diagnoosina lännen sairaudesta. Euroopassa tarvitaan sivistyksen ja kansalaismoraalin uudistumisen liike. Muutoksen keskeinen tapahtumapaikka on yksilön mieli. Tarvitaan työtä ja ansainnan etiikkaa koskeva reformi. Tarvitaan myös uskonnon ja henkisyyden uudistus. Sivistyksen, vastuuetiikan ja luovan talouden tulisi nousta Euroopan ydinresurssiksi. Maailmaa liikuttaviin voimiin nähden yksittäisen ihmisen ratkaisut tuntuvat merkityksettömiltä. Sosialismin pääosassa olivat makroskooppiset tuotantovoimat. Yksilöiden sijasta puhuttiin luokista. Yksilön mielensisällön, kansalaishyveiden tarkastelu oli vähäteltävää porvarillisuutta. Tämä oli erehdys. Maailmaa vavahduttavat voimat syntyvät viime kädessä yksilöiden mielen sisällä.
Keskeistä on se millaisen roolin yhteiskunta ja kulttuurimme kansalaiselle rakentaa, mitä häneltä odotetaan, mihin häntä kannustetaan. Millä tavalla yksilön velvollisuudet, tavoitteet ja kansalaishyveet maassamme ja maanosassamme muotoutuvat? Mistä syntyy Euroopan vieteri, sisäinen voima, yhteiskuntaa kannatteleva varanto? Yhteiskunta on tasapainoilua vastakkain olevien ihanteiden välillä. Talousjärjestelmän tulisi olla kannustava, yksilön yritteliäisyyttä, aloitteellisuutta ja ahkeruutta palkitseva. Toisaalta ihmiskasvoisessa taloudessa liiaksi kasvavat tuloerot tulee nähdä epäoikeudenmukaisena. Viime vuosien tarinat optiomiljoonista ja ökyrikkauden kasautumisesta on vihlova viesti, lyönti moraalin sydämeen. Olisi löydyttävä eurooppalainen ajatustapa, innovatiivinen ja eettinen hyvinvointivaltio. Nimeän tämän tavoitteen vastuudemokratian malliksi. Tarvitaan yhdistelmä oikeisto- ja vasemmisto-ajatteluun liitettyjä oivalluksia. Maanosamme on polkuvene. Peräaallon polkijoiksi tarvitaan jokainen. Ravinnoksi sopii Euroopan henkinen varanto uudelleen löydettynä.
Suomi ja Eurokansalaisuus
Kiinnostukseni kohde on ensi sijassa Suomi, hieno maa, jota ihailen ja jonka tulevaisuudesta tunnen huolta. Huoleni levenee kuitenkin koskemaan myös läntistä kulttuuripiiriä, kotoisemmin Eurooppaa. Olen ylpeä syntyperästäni sivistyksen maanosassa, joka on toiminut maailmassa intellektuaalisen, aatteellisen ja kulttuurisen kehityksen laboratoriona, hyvässä ja pahassa. Euroopan tulevaisuudesta on puhuttu painokkaasti eri foorumeilla. Kolumnissaan Suomen Kuvalehdessä Paavo Lipponen aikoinaan kysyi kadoksissa olevan Euroopan idean perään. Kevään 2005 aikana oireina olivat Euroopan Unionin perustuslakiprojektin kriisi, valtioiden sisäinen hämmennys talouskehityksen ja sosiaalivaltion yhteensovittamisessa, ay-liikkeen levottomuudet eri maissa. Silloinen Sitran yliasiamies Esko Aho puhui Euroopan perusteellisesta uudistumisen tarpeesta. Ns Lissabonin strategia Euroopan kehittämisestä kangerteli. Eurooppalaisten yritysten kattojärjestön Unice:n pääjohtaja Ernest-Antoine Seillière esitti veikkauksen, jonka mukaan Eurooppa aloitteentekijänä saattaa hävitä maailmankartalta, jollei kehityksen tiellä olevia luutuneita asenteita muuteta. Aho viittasi samaan sanoen, että nykymenolla Eurooppa saattaa suistua kolmannen luokan globaaliksi vallaksi (HS 8.7.06). Nyt 15 vuotta myöhemmin näemme, että varoitukset eivät olleet turhia.
Euroopan Unionin laajentumisprosessi on herättänyt aiheellisen keskustelun siitä, mikä tulee olla ylivaltiollisen muodostelman kantava linja, menestykseen johtava politiikka ja samalla sen olemassaolon oikeutus. Puhutaan paljon taloudesta, globaaleista markkinoista, hallinnon ja vallan rakenteista, säätelystä ja sen rajoittamisesta. Olennaisia mega-rakenteita. Jotain tärkeätä on tästä listasta poissa, eurokansalaisuuden moraalinen ulottuvuus. Euroopan tulevaisuus ratkaistaan yksilöiden korvien välissä. Kansalaismoraali ja sitä huoltavat ja innoittavat rakenteet ovat Euroopan heikko kantapää.
Aatteet ja hengen lähteet
Eurooppaa koskevassa keskustelussa on toistuvasti nostettu pohdittavaksi kristinuskon kulttuurinen perintö ja sen rooli Euroopan historiassa ja kansakuntien kohtaloissa. Ei ole jäänyt huomaamatta millainen mahtitekijä kirkko on ollut maailman historiassa. 
Rooman kirkon imperiumi on läpäissyt vaikutuksellaan niin sivistyksen, kulttuurin, talouselämän ja yhteiskuntakehityksen kerrostumat ja ulottanut vaikutuksensa laajalti koko maapallon pinnalle. Vähemmälle huomiolle on jäänyt pohjoinen kristinusko, protestantismi ja reformaation kulttuuriperintö. Pohjoisen kirkko ja sen alueella vuosisatojen aikana syntyneet henkiset liikkeet ovat olleet uudistumisen moottori, joka on tuonut eurooppalaiseen sivistykseen, kansalaisuuteen ratkaisevia vaikutuksia. Juuri nyt Eurooppa tarvitsee reformaation hyveitä. Tulisi sysätä liikkeelle läntisten maailmanuskontojen (katolinen kirkko, protestanttinen kirkko, juutalaisuus ja islam) vuoropuhelu ja sisäinen uudistuminen. Maailma kaipaa uskonnon revisiota ja epäterveiden ilmiöiden avointa kohtaamista. Kiihkoasenteita vierastavat epäilijät ja maltilliset tukijat ovat avainasemassa. Heidän tulisi löytää toisensa ja saada aikaan yhdistävä henkisyyden silta.
Muutama vuosikymmen sitten läntinen nuoriso innostui idän filosofioista. Herättiin halveksimaan vauraan keskiluokan pysähtynyttä materialismia, henkisesti tyhjää kulutuksen, moralismin, valheellisen kulttuurifasadin ja toisistaan eristyvien ihmisten tunnelmaa. Kukkaissukupolven protestina oli irtiotto systeemistä. Idän uskonnoista nousevat filosofiat nousivat esiin kiinnostavina vaihtoehtoina. Läntisen materialismin, voitontavoittelun ja kapitalismin arvostelu oli tärkeä vastavoima. Kuitenkin on katsottava kriittisesti, millainen yhteiskuntatodellisuus noista ajatuksista seuraa. Eurooppa potee hippiajan ajatusjälkien seurauksia. Vastuun, velvollisuusetiikan ja ansioitumista korostavan yhteiskunnan ideaali on korvautunut systeemissä maleksimisen arvoilla ja hoivavaltion ideologialla.
Mielen sisältöä muokkaavat instituutiot ovat avainasemassa: Koulutus ja kasvatuksen instituutiot, perherakenteet, media ja kulttuuritoiminta, kirkot ja hengelliset yhteisöt, aatteelliset instituutiot, politiikan käytännöt ja rakenteet. Näillä lohkoilla tulisi löytyä eurooppalaisen kansalaismoraalin idea, ihanteita, velvoittavuuden kutsu ja sitä kautta maaosamme vieteriin uutta vetoa. Yritykseni on uhkarohkea. Kurkotan kuuta romantikon ja idealistin vapaudella. On selvää, että huolellinen ja objektiivinen käsittely vaatisi taakseen monitieteisen asiantuntemuksen ja tutkimusaineiston. Euroopan henkisen tilan laaja tutkimusprojekti olisi tarpeellinen
Yksinkertaistuksien taakse
Maailma rakastaa yksinkertaistuksia. Tämä on itsensä ironisesti vahvistava huudahdus. Media, politiikka ja hallinnon järjestelmät ovat taipuvaisia puristamaan todellisuuden yksinkertaisiin kaavioihin. 
Syvemmälle porautuva ote saa väistyä vaivalloisena. Yksinkertaisuuden taakse piiloutuu kompleksisuus. Maailman kriittiset kipukohdat sijaitsevat vaikeasti hahmotettavissa vanhojen asetelmien kuoliokohdissa. Politiikan yleismaailmallinen sokea piste on oikeisto-vasemmisto jännite. Tämä asettelu on kaavamainen yksinkertaistus. Maailma kaipaa dialektista avausta uuteen suuntaan, lukkiutuneen keskustelun murtautumista eteenpäin. Yhteiskunnallisten arvojen jako koviin ja pehmeisiin on niinikään tällainen. Kova-pehmeä dikotomia tulisi purkaa ja analysoida. Henkisyyden ja sekulaarin raja on samentunut ja koko tarkastelutapa tulisi korvautua uusilla käsitteillä ja kielen käytännöillä. Uskonnon maailma vaatisi tuoreuttavaa tarkastelua. Jako uskoviin ja ei-uskoviin silpoo ihmisyyden kulttuurin onnettomalla tavalla. Tarvittaisiin uutta sanastoa, uusia ajatusmalleja. Käänteinen inkvisitio olisi oikea ilmaisu sille reformille, jota Euroopan henkisyyden maailma kaipaa.
Sosiaalivastuu tienhaarassa
Euroopan ja osittain koko läntisen maailman keskeinen kysymys on sosialismin perinnön käsittely. Yhteiskunnalliset prosessit synnyttivät sosialismin ideologian, vallankumousten liikkeen, punaisen maailmanvallan. Maailma eli 80 vuoden ajan kaksinapaisen imperialismin aikaa, vasemmistoideologia vastaan oikeiston linnake. Sosialismin utopia romahti, kun sen reaaliset testit miljoonien ihmisuhrien ja valtavan talouskatastrofin jälkeen osoittivat sen virheet.
Romahdus alkoi sieltä, missä vasemmistoideologia oli kypsynyt totalitaariseksi valtioksi. Toisessa vaiheessa syntyivät maltillisen sosialismin liikkeet. Ne ovat olleet yritys yhdistää ihmisyyttä ja oikeudenmukaisuutta tavoittelevat arvot ja maltillinen poliittinen reformi. Kommunismi korvautuu tasa-arvon julistuksella ja tulontasauksen realistisemmalla ajatuksella. Vallankumouksen ajatus korvautuu demokratian, uudistushakuisen keskustelevan yhteiskunnan ihanteella. Ideologian murros on kesken. Käynnissä on eteenpäin katsovan ja taaksepäin tarttuvan sosiaaliajattelun mittelö. Hahmottuu kaksi huonosti yhteensopivaa voimaa, jotka ovat jumittaneet toistensa vaikutuksen. Tarkoittaako reilu yhteiskunta sitä, että kaikille luvataan yhtäläiset edut ja tasainen vauraus vai sitä, että kaikille taataan yhtäläiset mahdollisuudet pyrkiä edistämään omaa ja läheistensä asemaa. Kumpi on ensisijaisen huolen aihe, hyvinvoinnin tasaisuus vai se, miten jaettavaksi kertyvä hyvinvointi synnytetään? Vasemmistopainotteinen sosialidemokratia on tasajakolaista, kätketysti kademielistä ja palkansaajan luokka-asemaa korostavaa, etuja vaativaa yhteiskuntahenkeä. Eteenpäin katsova vastuullinen sosialidemokratia on edistystä kannustavaa, reilun ja eettisen yhteiskunnan pelisääntöjä tukevaa, yritteliäisyyden tasa-arvoisten lähtökohtien kannattelua, kaikkeen työhön liittyvän vastuun korostamista.