Yle Radio 1 on suonut kuulijoille jälleen aarteen tuottamalla sarjan ”Pyhiä juutalaisia kirjoituksia” (YleAreena). Kolme johdanto-osaa käsittelevät juutalaisen kansan etnisiä taustoja, juutalaisen uskonnon historiaa, toisaalta vuosituhansien taakse katsoen ja myös kuvaten viimeisten vuosisatojen kehitystä Valistuksen jälkeisestä ajasta nykypäivään. Juutalaisen kansan ja uskonnon historia on läntisen maailmanhistorian kenties merkittävin juonne dramaattisuudessaan, traagisuudessaan ja kulttuurihistoriallisessa intensiteetissään. Juutalaisuuden historia tarjoaa henkeä (ja järkeä) salpaavan näkymän 3000 vuoden mittaiseen kulttuurin ja sivistyksen elämänkertaan.
Sarjaan tuo erityistä antia sitä taustoittava asiantuntijajoukko, Helsingin juutalaisen seurakunnan ylirabbiini Simon Livson, seemiläisten kielten professori emeritus ja seemiläisten kielten ja kulttuurien dosentti Tapani Harviainen sekä Lähi-idän tutkimuksen yliopistonlehtori, FT Riikka Tuori. Sarjan tuottaja ja juontaja Juha-Pekka Hotinen tekee hienon sekä haastateltavia että itse aihetta kunnioittavan työn, samoin myös Tooran ja Talmudin tekstinäytteet lukeva Pekka Savolainen. Sarjan alustusjaksojen oleellisen esiin seulova tietopaketti kuvaa miten juutalaisuuden historia jakautuu kahteen osaan. Jerusalemin temppelin babaarinen täystuho vuonna 70 käytännössä sammutti vuosisatoja vanhan temppelikulttiin ja pappeuteen perustuneen kulttuurin. Tuon rajapyykin jälkeen seurasi 2000 vuotta jatkunut diaspora-juutalaisuus, ympäri mailmaa hajautunut ja vaihtelevien tuulien riepottelema epäluulojen, syrjinnän, vainojen ja epävarmuuden kanssa sinnittelevä kulttuuri, joka on henkisen vahvuutensa perustanut vuosituhantiseen kulttuuri-identiteettiin, ns rabbiinisen juutalaisuuden eri muodoissa.
Juutalaisen monoteistisen uskonnon arvellaan syntyneen noin 600 eaa tienoilla. Lähi-idän sivistyksen ja uskonnon historia tätä aikaa ennen oli jo voimakas ja monipuolinen. Hämmästyttävä sumerilainen kulttuuri vaikutti 5000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, Mesopotamian alueelle noussut Babylonia on jättänyt kirjallisia ja arkeologisia lähteitä jo ajalta 2500 eaa. Nämä muinaiset – vielä polyteistiset – kulttuurit ovat jättäneet jälkiä siihen henkiseen maisemaan, jossa juutalaisuus syntyi. Juutalaisuuden uniikki historiallinen merkitys on sen piirissä kehittynyt yksijumalaisuuden ajatus. Heimouskontojen jumalhahmot ja näitä esittävät kuvat, patsaat ja talismanit hylättiin ja näiden palvontamenot kiellettiin. Tässä perspektiivissä tarkasteltuna nousee esiin uskonnon historiallinen evoluutio, erityisesti jos tarkastellaan ns ”kirjan kansojen” uskontojen kehityskaarta myyttisestä Aabrahamista tähän aikaan. Monoteistisen maailman (juutalaisuus, kristinusko, islam) vaikutuspiiri kattaa maapallomme valtaosan ja uskonnon syvävirtojen alkulähteet johtavat juutalaisen uskonnon muinaisuuteen.
Juutalaisen uskonnon historia on itsessään kiehtova kertomus uskontokulttuurin kehityksestä, sisäisestä dynamiikasta ja katsomuksien, tradition ja sekulaarin historian ilmiöiden vuorovaikutuksesta. Jo temppelikultin aikana juutalaisuuden sisään muodostunut näkemyksien kirjo, poleemisessa suhteissa olevat suuntaukset/koulukunnat/kuppikunnat, sellaiset kuten saddukeukset, fariseukset, publikaanit ja selootit. Juutalaisuuden kohtalo Rooman imperiumin murskaavan vallan alla, temppelin hävitys vuonna 70 jKr ja siitä alkanut diaspora näyttäytyy maailmanhistoriallisena uskontoevoluution laboratoriona. Tapahtumasarja ennakoi rajun todentuntuisesti myös kristinuskon maailmanyhteisön 2000 vuotisen historian –ja varmaankin myös islamin – ilmiöitä.
Mainitun YleAreenan sarjan johdanto-osat kuvaavat juutalaisuuden sisäisten suuntauksien, näkemysyhteisöjen ja traditioiden kirjoa ja niiden kehittymisen taustaa. Oli hämmentävää ja valaisevaa kuulla, miten juutalaisuuden sisällä erottuvat ortodoksinen, ultra-ortodoksinen, uus-ortodoksinen vaihtoehto, konservatiivinen uudistusliike, reforminen ja progressiivinen, liberaali suuntaus. Myös huomattavan laaja traditioista, tapasäännöistä ja uskon opeista lähes irtautunut ns sekulaari juutalaisuus. Muutosten taustalta löytyvät mm 1700 luvun lopulta Ranskan vallankumouksen kuohunta. Myös kansallisuusaatteiden esiinnousu, Katolisen kirkon ja Reformaation vaikutukset Euroopan henkisessä elämässä. Koulutuksen, tieteen ja tiedon instituutioiden vahvistuminen haastoivat yhteisön traditioita. Talmudin opiskelun rinnalle tuli koulu- ja yliopistosivistyksen vaikutus; kriittinen rationaalinen ajattelu haastoi muinaiset tavat pukeutumisesta arjen rituaaleihin. Tradition ja sopeutumispaineiden alituinen jännite. Merkille pantava ilmiö oli 1700 luvun lopulla syntynyt valistuksen aatteita juutalaisuuteen soveltava liike Haskala https://en.wikipedia.org/wiki/Haskalah .
Juutalaisuuden uskontohistorian draama houkuttaa joihinkin rinnastuksiin ja huomioihin kristinuskon yhteisön ja juutalaisuuden välillä. Pyhistä kirjoituksista tärkeimpiä on Talmud, juutalaisten Raamattua täydentävä oppineiden keskusteluja ja pohdintoja kokoava selitysteos, yhteiskunnallisten ja lainopillisten kirjoitusten laaja kokoelma. Ortodoksisen ja yleensä konservatiivisen juutalaisuuden johtoajatus on usko siihen, että Jumala on Raamatussa ilmoittanut ihmiskunnalle tarkasti tahtonsa, lain, jota ihmisten tulisi noudattaa pieniä yksityiskohtia myöten. Tämän uskomuksen seuraaminen on johtanut suunnattomaan meren vertauksella kuvatun Talmudin sääntöjen, määräyksien, tradition muotoseikkojen ja muotomenojen listaan ulottuen myös arkisiin tapoihin, vaatetukseen, ravintoon, kalenteriin, ihmissuhteisiin, juristeriaan ja yhteiskunnallisiin käytäntöihin. Temppelikultin vuosisatoina olivat lisäksi kehittyneet mutkikkaat ja veriset uhrimenot ja Jumalan palvonnan ja juhlien monikerroksinen protokolla. Talmudista haetaan yksityskohtaiset neuvot silloin jos varsinaisen heprealaisen Raamatun tekstit eivät riitä vaikkapa tulkitsemaan nykyaikaisen kehityksen haasteita (digimediasta geenimuunteluun, farmakologiasta seksuaalisuuden saloihin, ehkäisystä keinohedelmöitykseen, rock’ista rappiin ja nykymusiikkiin). Oleellista on siis se vakaumus, että Jumala on kaiken tietävä, kaiken näkevä ja kaiken säätävä ja oikea tie on selvitettävä kirjoituksia tutkimalla.
Tässä tulee kristinuskon ja juutalaisuuden dramaattinen haarautumiskohta. Jeesus Nasretilainen oli juutalainen, omaan uskontoonsa ja sen kirjoituksiin syvästi ja intohimolla perehtynyt ajattelija, julistaja, kapinallinen herättäjä ja huutavan ääni. Hänen julistuksensa keskeisen juonteen muodostaa radikaali ajatus, joka tiivistää Jumalan tahdon olevan yksityiskohtaisen määräyslistan sijasta yksinkertainen, muutamaan ohjeeseen tiivistyvä periaate:
-huomioi lähimmäinen: kohtele lähimmäistä siten kuin haluat itseäsi kohdeltavan
-ole armelias, vältä ensimmäisen kiven heittelyä ja tuomitsemista
-näe lähimmäiset tasaveroisina, syntisestä naisesta publikaaniin ja ryöväriin
-kuule ja näe lähimmäistesi hätä ja auta vähempiosaista missä voit
-kunnioita 10 käskyn siveellisyysohjetta
-tunne rehellisesti oma vajavaisuutesi ja syyllisyytesi ja samalla luota Jumalaan, maailmankaikkeuden majesteettiin armahtavana isänä.
-vältä oman paremmuuden tai hurskauden esittelyä, näyttävää uskovan imagoa, julkihartauden tai viitan tupsujen muodossa.
Tämä hieman modernille kielelle käännetty Jeesuksen ohjelma on juutalaisuuden syvimpiin arvoihin nojaava, Tooran ja profeettojen julistuksen kultainen eettinen ydin. Samalla se on vallankumouksellinen ja radikaali, koska se tyhjentää laki- ja tapahurskauden pykäläviidakon näyttäen miten vuosisatojen kuluessa kirkkaan ytimen ympärille on kertynyt sakraalin rihkaman painolasti. Se vapauttaa ihmisen ulkonaisten tapojen, määrämuotoisten käytäntöjen pakonomaisesta seuraamisesta, hyttysten kuurnitsemisesta. Kuten niin usein tuon yksinkertaisen julistajan ja reformi-juutalaisen kohtalona oli aikakauden vähättely, pilkka, lopulta vaino ja kosto. Juutalainen aikalaisyleisö pappiseliitin johdolla kuten myös myöhemmin kristikunnan lukemattomat fundametalistisen hurskauden koulukunnat ovat jättäneet tajuamatta Jeesuksen, hebrealaisen juutalaisuuden kansanmiehen ja profeetan sanoman, jossa voisi vieläkin olla maailmaa eheyttävä ja tajunnan lukkoja avaava voima.